Kuusikkokuiske
Kirjoittaja: Ampiainen
Venyttelen raukean oloisena leirin reunalla, olin aikeissa lähteä kohta pienelle kävelylle veryttämään vähän jäseniäni. Olin täysin valmis lähtemään! Saataisin ehkä törmätä kävelylläni isääni, hän oli lähtenyt leiristä vähän aikaa sitten eikä ollut tullut vielä takaisin joten se oli hyvinkin mahdollista että törmäisin tähän. Siirsin kuitenkin ajatuksen isään törmäämisestä kävelymatkan aikana sivuun tuumien ettei sillä olisi tällä hetkellä kauheammin väliä. Jos oikeasti sattuisin törmäämään kuusihäntään niin kyllähän se olisi oikein mukavaa mutten juuri nyt ajattelut sen olevan niinkään tärkeä asia. Tassutinkin siis vain ulos leirin sisäänkäynti tunnellista.
*Ehkä jos olen onnekas saatan vaikka saada vähän saalistettuakin*, tuumin sinivihreät silmät loistaen. Tassutan rauhallisesti eteenpäin kohti jokea, halusin käydä vain vähän vilkaisemassa sitä pikaisesti. joelle päästyäni istuuduin maahan ja katselin veden pintaa, huomasin pian vähän ruskeahkon hahmon vedessä pyörimässä alavirtaan puolella, ehkä jokin saaliseläin oli pudonnut jokeen? Päädyin kuitenkin menemään lähemmäs saadakseni tarkemman kuvan siitä kuka tai mikä joessa oli. Päästyäni lähemmäs tajusin että se oli kissa, tarkemmin sanottuna se oli kuusihäntä. Jäin hetkeksi liian hämmentyneenä seisomaan rannalle ja vain tuijottamaan veteen kunnes lopulta hyppäsin veteen ja lähdin uimaan isääni kohti. Onneksi olin melko hyvä iloisessa ja pääsin sain oteen isäni niskanahasta, oteen saatuani lähdin uimaan takaisin rantaa kohti. Rantaan pääsyssä kesti hivenen aikaa mutta lopulta pääsimme rannalle. Olin lähes läpimärkä uimis reissun jäljiltä, siirryin kuitenkin nopeasti isäni puoleen minulla ei ollut hajuakaan mitä olisin voinut tehdä enhän ollut parantaja, vaikka satuinkin tietämään vähän yrteistä niin en uskonut että se vähäinen tieto auttaisi tällä hetkellä yhtään. Mutta yhden asian pystyin sanomaan oli se että kuusihäntö oli tajuton, varmaan hän oli ollut tajuttomana jo jonkun aikaa olisi hän kai muuten pystynyt uimaan pois joesta itse? Hetken istuskelin siinä isäni vieressä melko neuvottoman oloisena, tiesin että minun pitäisi viedä isäni leiriin mutta samalla en osannut sanoa kykenisinkö viemään häntä minnekään kun hän oli tajuton. Yllättäen kuusihäntä hätkähti ja yskähti vähän vettä. Isän silmät olivat sumeat mutta hänen sumea katseensa siirtyi hitaanloisesti minuun päin.
”Oletko kunnossa isä?” Kysyi huolestuneen oloisena tosin sisimmässäni olin aivan paniikkiin partaalla. En tiennyt mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa! En ollut parantaja… enkä muutenkaan osannut sanoa mitä tässä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.
”Mitä tapahtui?” kuusihäntä kysyi sen oloisena että se tuli ulos hänen suustaan vain juuri ja juuri. panikoin hetken sisäisesti ennenkuin päädyin vastaamaan.
”Näin sinut pyörimässä jokeen tajuttomana, Nyt mennään leiriin niin Leimusilmä katsoo sinut hyvään kuntoon.” mauun rauhoittelevasti vaikka oikeasti olinkin aivan paniikissa. Kuusihäntä nyökkäsi sen näköisenä että se olisi ollut melko suuren vaivan takana. Autoin kuusihännän pystyyn ja lähdimme sitten tassutamaan takaisin leiriä kohti hitaanloisesti, anoin tukea kuusihännälle.
*Minun täytyy näyttää siltä että pystyn tähän! Vaikka kohta varmaan en oikeasti pystyisi ikään..* ajattelin hermostuneen oloisena yrittäessäni pitää paniikkiiani aisoissa. Jonkun ajan päästä pääsimme viimein leirin sisäänkäynnille ja tassuttimme sisään leiriin, aukiolla ei näkynyt ketään, laskin kuusihännän maahan makaamaan ja käännyin kohti parantajien pesää, minun pitäisi hakea leimusilmä hätiin mutta ennenkuin ehdin edes lähellekään parantajien pesää leimusilmä putkahti ulos parantajien pesästä ja jähmettyi miltein heti hetkeksi kunnes lähti tulemaan nopeasti meitä kohti.
”Hyvän Tähtiklaanin nimeen! Onko sinulla kaikki kunnossa?” Leimusilmä huudahti tassuttaessaan meitä kohti. Päästyään kuusihännän luokse hän kumartui tämän puoleen.
”Mitä sinulle kävi?” Leimusilmä kysyi samalla kun näytti tutkistelevan kuusihäntää. Tassutin leimusilmän taakse ja katsahdin isääni huolestuneen oloisena ennenkuin siirsin katseeni leimusilmään ja aukaisin suuni voidakseni selittää mitä oli tapahtunut.
”Löysin hänet tajuttomana melkein hukkumassa.”mauun hermostuneena ja katson isääni ja sitten taas leimusilmää joka oli siirtänyt katseensa minua päin.
”Tuota tiedät varmasti mitä tehdä?” Mauun toiveikkaana. Leimusilmä nyökkäsi ja siirsi katseensa takaisin kuusihäntään voidakseen tarkastella tätä lisää.
”Tuota… Mitä täällä tapahtuu? Onko kuusihäntä kunnossa, ja miksi leimusilmä lähti niin nopeasti pois parantajien pesästä sanomatta sanaakaan minulle?” Kuulin Vienotassun hiljaisen äänen takaani ja parantajaoppilas tassuti hitaasti mestarinsa vierelle.
”Voisinko ehkä auttaa jotenkin Leimusilmä?” Naaras kysyi mestarililtaan. Leimusilmä vilkaisi oppilastaan ja nyökkäsi selittäen sitten mitä naaras voisi tehdä auttaakseen. En kuitenkaan kuunnellut mistä he puhuivat vaan katselin vain hermostuneen oloisena kuusihäntää.
*Hän ei saa kuolla… En halua menettää isäänikin! Ja vaikka emon kuolema ei olisikaan ollut syytäni jonka uskon kyllä melkovarmasti olevan syytäni niin jos kuusihäntä Nyt kuolee se on varmasti minun syyttäni!* Ajattelen hermostuneen oloisena ja tunsin kuinka paniikki kasvoi sisälläni.
//Kuusi?
