Kuusikkopentu
Kirjoittaja: Ampiainen
otin ensimmäisen henkäyksen ilmaa ikinä. aloin oitis vinkumaan. Tunsin kuinka minut työnnetiin emoon kiinni. möngin kohti maidon tuoksua ja aloin oitis ime pontevasti, emoni lämpö oli niin ihanaa niin rauhoittavaa. Vierelläni oli toinenkin pentu, se oli ollut siinä koko ajan, vierelläni oli ollut myös kolmas pentu, tai mikä lienikään. En ollut ehtinyt havaita muuta kuin että se oli kylmä -mutta sinänsä se oli ollut lämminkin. Ennen kuin se oli vedetty pois. Yhtäkkiä kuitenkin maidon tulo loppui ja äskettäin niin lämmin turkki alkoi jäähtyä nopeasti. Aloin vinkua sillä en ollut vielä kylläinen. Miksi maito oli vain yhtäkkiä loppunut? Miksi emo ei ollut enään lämmin? Miksi yksi pennuista oli vedetty pois? Miksi mikään ei ollut varmaa? Miksi oli niin paljon kysymyksiä joihin ei löytynyt vastausta?
makasin sammalilla kimalaistoive nimisen kissan vatsan suojissa, oliko hän emo? Ei todellakaan. Missä emo sitten oli? Kuullemani mukaan hän ja veljeni oli kuolleet, eli oikeastaan he olivat lopullisesti poissa. Kuuntelin vähän vanhempien pentujen ääniä heidän nimensä olivat Loimupentu, Jänöpentu ja Säihkepentu. Oli minulla sisarkin mustikkapentu mutta mitä apua siitä oli? En voinut leikkiä vielä eikä mustikkapentukaan. Päästin pienen miukaisun nälissäni, en saisi maitoa. Se oli varmaa, ei kellään ollut maitoa jota tarjota. Jos jotain sain syödäkseni niin jotain outoa mössöä. Kuitenkaan ei se kovin pahaa ole kun sitä on syönnyt miltei koko ikänsä. Yritin aukoa silmiäni tuloksetta. Kuitenkin yllätäen eteeni tuli taas sitä outoa mössöä, laskin kuononi maahan ja söin sen nälkäisenä suuhuni. Syötyäni osuuteni käperyin kiinni siskooni torkahdin.
Makaan raukeana kiinni kimalaistoiveen turkissa päästäen vähän väliä pikkuisia ääniä. Kierähdän vatsalleni ja yritän aukaista silmäni ja yllätyksekseni onnistuinkin. Räpytelin hetken silmiäni kirkkaassa valossa ja päästin pienen hämmästyneen vinkaisun kun minua päin lentää jokin juttu, kuitenkin näin kuinka Kellertävä turkkinen naaras napasi sen lennosta. Silmäni laajenivat innosta ja uteliasuudesta. Naaras käänty kohti kimalaistoivetta joka kehottaa heitä lähtemään ulos leikkimään. Ulos? Mitä naaras tarkoitti Möngerän hitaasti ympäri ja huomaan edessäni aivan jäätävän kokosen Tummanruskean naaraan tabbykuviolla ja kiharalla turkilla. Oliko tuo kimalaistoive? Aivan varmasti oli.
”Oletko sinä kimalaistoive?” miuun yllätyneenä siitä että sain sanat suustani. Naaras katseli minua yllätyneenä.
”Voi olen, ja sinä olet avannut silmäsi pikkuinen” kimalaistoive kehrää. Räpytelen silmiäni ja vilkuilen ympärilleni huomaten vierelläni Valkoisen naaraspnnun jolla on mustia laikkuja turkkissaan. Heilautan häntääni naaraspentua kohti.
”Onko tuo mustikkapentu? Entä missä ovat Säihkepentu ja muut? Haluan nähdä heidät nyt kun olen avannut silmäni!” miuun innokkaana mutta äänestäni kuulsi pelkää rauhalisuutta. Kimalaistoive veti hännällään valkoisen mustalaikkuisen pennun lähemmäs ja kehräsi.
”Kyllä hän on, ja Säihkepentu, Loimupentu ja Jänöpentu menivät ulos leikkimään, saat nähdä heidät myöhemmin lupaan sen”, naaras kehräsi ja siliti minua hännällään lempeästi kehräten. Minua alkoi yllättäen nukuttaa ja sitten pääni valahtikin maahan ja aloin tuhista unissani.
Aukaisen silmäni ja tajuan olevani jossain metsässä. Haistelin ilmaa pelokkaana ja tajuan että ilmassa väilyy haju joka oli minulle tuttu siitä mössöstä jota kimalaistoive minulle ja mustikkapennulle syötti. Nousin seisomaan enkä edes huomioinut asiaa vaikka en ollut aiemmin seissyt taikka kävelyt sillä se tuntui niin luonnolliselta. Lopulta huomaan pienikokoisen otuksen. Työnsin kyntteni esille ja hiivin sitä kohti silmät loistaen ja hyppään sitten sen päälle. Työnnän kyntteni syvälle otuksen nahkaan ja se valahtaa nopeasti veltoksi, oliko se kuollut? Päästän otuksen valahtamaan maahan, se ei yrittänytkään paetta, se taisi todellakin olla kuollut.. Minä olin saanut… Tuota mikä tuo edes oli? Nuuhkin sitä hetken mutta ennen kuin ehdin tehdä enään mittään muuta niin räpäytin silmäni auki ja tajuan että se oli ollut pelkkää unta.. En ollut saanut sitä otusta oikeasti. Tajuan yllätyksekseni että olen selälläni joten pyörähdän oikein päin nopeasti. Katselen kahta vanhempaa pentua, jänöpentua ja Säihkepentua. Kellertävä pentu venytteli ja nousi ylös.. Voisinko minäkin koettaa? Alan kompuroida ja lopulta pääsen jaloilleni, tassut kuitenkin tärisivät ja ne eivät kantaneet painoani joten päädyin kuonolleni maahan. Tuhahdan ja yritän uudestaan ja uudestaan kunnes lopulta pysyn pystyssä. Kun lopulta pysyin pystyssä niin ajoin yrittää kävellä. Nostan tassuani ja lasken sen sitten varovasesti eteeni. Tassutus alkoi sujua mukavasti jo melko nopeasti. Kuullen yllätäen takaani pienen inahduksen ja käännyttyäni ja hetken kompuroituani huomaan siskoni mustikkapennun.. Hän oli avannut silmänsä. Kipitin nopeasti eteenpäin ja sitten lopuksi miltei kaadun siskoni päälle mutta saan itseni juuri ja juuri ajoissa tasapainoon.
”Sisko! Sinä avasit silmäsi!” miuun innoissani ja nuolaisen siskon päälakea.
”Älä yritä olla kuin mikäkin emo!” sisko marisi ja ravisteli minut irti turkistaan. Tuhahdan, päättelen että siskosta ei olisi seuraa. Juuri niinkuin hänestä ei ollut seuraa silloinkaan kun hän ei ollut vielä avannut silmiään. Käännän selkäni siskolle ja alan sukia takkuista turkkiani niinkuin kimalaistoive yleensä teki, mutta nyt minä ottaisin tehtävän omalle kontolleni! Osaan sukia itseni! Kimalaistoiveen ei tarvitsisi sukia minua enään! Ei enää ikinä! Olen nyt kasvanut isoksi! Kun turkki on suittu herätän kimalaistoiveen joka oli nukkunut koko tämän ajan.
”Voinko mennä ulos? Haluan nähdä miltä ulkona näyttää!” kysyn rahallisella äänellä. Kimalaistoive vain mumisi myöntävästi ja torkahti sitten heti perään uudestaan. Kohautin vähän lapojani ajattelen että naaras ei ollut varmaan edes kunnolla tajunnut mitä kysyin, mutta myöntävä vastaus on silti aina myöntävä! Taapersin nopeasti ulos pesästä ja jouduin räpyttelemään silmiäni auringon valossa saadakseni ne tottumaan valoon.
”Noniin mitä tehdään?” kuulin mustikkapennun äänen ja pelästyin miltei ulos turkistani.
”Sinä säikäytit minut!” nurisen siskolle. Sisko vain kohauttaa lapojaan.
”No joka tapauksessa, mennään etsimään Säihkepentu, jänöpentu tai loimupenttu tai joku muu jota he voivat esitellä meille leiriä!” ehdotan. Naaras nyökkyteli myöntävästi joten lähdin sisko perässä etsiskelemään jota kuta joka voisi esitellä meille leiriä. Lopulta löysin suurikokoisen loimupennun joka kinasi Pienikokoisen vaaleanruskea kuviollisen naaraan ruskeilla silmillä. Hiivin lähemmäs kaksikkoa uteliaana.
”Hei? Mitä te teette?” kysyn ja tajuan mustikkapennun saapuneen viereeni. Haukkatassu käänsi huomionsa minuun ja tassuttaa meidän luoksemme jätäen loimupennun nurisemaan tämän taakse ja lopulta luikkimaan matkoihinsa.
”Hei kuusikkopentu ja mustikkapentu, tietääkö kimalaistoive että olette ulkona?” naaras maukuu lempeästi. Nyökkytelen inokkaana.
”Voitko esitellä meille leiriä?” kysyn hymyillen. Haukkatassu pudistelee pahoitelevan näköisenä päätään ja tassuttaa pois. Lasken katseeni maahan. Nostan sen kuitenkin taas pian ja huomaan edessäpäin, Ruskeaturkkisen suurikokoisen naaraskissan vihreillä silmillä ja pienillä korvilla. Loikin tämän luo oitis mustikkapentu perässäni.
”Hei! Voitko esitellä meille leiriä? Tai leikkiä? Tai esittellä taisteluliikeitä?” miuun innokaana.
”En! Minulla ei ole aikaa teille! Minun täytyy harjoitella ja pitää huolta klaanista sillä aikaa, kun te vain murhaatte syntymällänne muita kissoja! Antakaa minun olla ja hankkikaa parempaa tekemistä.” naaras sihisi. Peräänyin säikähtäneenä ja luimistelin korviani.
”S-selvä.. M-me tä-tästä lä-lähdemme”, takellan pelokkaana ja peräännyn koko ajan taemmas naaraasta. Kissa oli pelottava ja.. Ja ilkeä.. Käänähdän nopeasti ympäri ja lähden nyyhkytäen pelokkaana pois, huomaan kuinka mustikkapentu ryntää pentutarhaan mutta minä vain juoksin jonnekin. Törmään yllätyksekseni johonkin pehmeään ja miukaisin pelokkaana ja surullisena. Nostan katseeni ja näen edessäni kollipennun, tämä oli ilmeisesti jänöpentu. Jänöpentu käänis hämillään katseensa minuun.
”Hei, oletko kunnossa?” vanhempi kolli kysyi huolestuneena.
”Olen… Paitsi että tuo sanoi minua murhaajaksi!” ulisen silmät kosteina ja osoitan sitä ruskeaturkkista naarasta hännälläni.
”Murhaajaksi? Miksi hän niin teki?” Jänöpentu kysyi ja vilkaisi kissaa. Hän tunnisti tämän kissan. ”Ai tarkoitat Korpitassua. Älä hänestä välitä. Hän on ollut äkäisenä siitä lähtien, kun hänen emonsa kuoli. Tai siis teidän emonne.” kolli maukui. Nyyhkäisin hitusen ja vastasin sitten kollille.
”Oliko hän minun siskoni?” miuun pelokkaana. Jos minun oma siskoni pitää minua murhajana niin sitten hän varmasti olisi oikeassa. Jänöpentu nyökkää.
”Sittenhän hänen täytyy olla oikeassa, perheenjäsenet eivät valehtele!” miuun ja purskahdan itkuun. Jänöpentu painautui minua pentua ja kietoi häntänsä ympärilleni. ”Ei se ole totta, hän on vain poissa tolaltaan. Anna hänelle aikaa, kyllä hän siitä lämpenee.” kolli rauhoittelee. Rauhoitun hitusen.
”Voitko sinä esitellä minulle leiriä?” miuun rauhoittuneella äänellä. Jänöpentu nyökkyttelee hymyilen. Nousen hitaasti seisomaan ja katselen ympärilleni kunnes huomaan kaksi oppilasta.
”Voidaanko mennä noiden kahden luo?” mauun hymyillen.
”Sopii, heidän nimensä ovat muuten perhotassu ja ahmatassu”, vanhempi pentu maukuu ja lähdemme sitten kaksikon luo, jos saisin korpitassun ikävät sanat pois mielestäni niin voisin rentoutua? Ehkä sitä autaisi uusiin kissoihin tutustuminen?
”Hei, mitä te teette?” miuun uteliaana kahdelle oppilaalle joiden välissä oli jokin kumma otus. Nuuhkaisin sitä hitusen ja sen haju sai veden kielelle. Istuudun noin parin hännänmittan päähän kahdesta oppilasta ja istun kiinni jänöpennussa joka oli jäänyt vierelleni.
//Perho? Jänö?
