Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuut kuluivat, ja Pöllötassun koulutus eteni vaihtelevalla menestyksellä. Kuutamolaine oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kolli oli oppinut kaikki ne taidot, jotka hän oli tälle pyrkinyt välittämään harjoitusten aikana, vaikka oppilas ei ollutkaan aina suostunut kuuntelemaan. Ampiaispistosta oli ollut naaraalle suuri apu, ja Kuutamolaine tunsi lähentyneensä vanhemman veljensä kanssa. Ampiaispiston kanssa lähentymisen myötä hän oli viimein tehnyt parempaa tuttavuutta myös kahteen muuhun vanhempaan sisarukseensa.
Valkoiset lumihiutaleet tanssahtelivat rauhallisesti ilman halki leiriin, jonne eloklaanilaiset olivat kerääntyneet kuulemaan uuden soturin nimitystä. Kuutamolaine istui ylpeänä eturivissä ja seurasi seremoniaa, jossa hänen oppilaastaan tulisi klaanin virallinen jäsen.
”Pöllötassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Pöllöviilto. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja voimaasi, ja hyväksymme sinut Eloklaanin täydeksi soturiksi.” Mesitähden juhlavan julistuksen jälkeen kissat puhkesivat hurraamaan uuden soturin nimeä. Kuutamolaine hurrasi heidän mukanaan, ja hän oli pakahtua ylpeydestä katsellessaan Pöllöviiltoa. Vaikka he eivät vieläkään tulleet täysin toimeen keskenään eikä kolli ollut missään nimessä hänen suosikkikissansa, oli aivan huikea juttu, että hän oli onnistunut kouluttamaan tästä soturin kaikista vaikeuksista huolimatta.
”Onneksi olkoon, Pöllöviilto!” Kuutamolaine onnitteli entistä oppilastaan ja nyökäytti tälle päätään. ”Muistathan, että tänä yönä sinun tulee vartioida leiriä, kuten perinteeseen kuuluu”, hän muistutti ystävällisesti.
Pöllöviilto mulkaisi häntä hieman nyreästi. ”Sinä et ole enää mestarini, joten minun ei tarvitse enää kuunnella sinua”, kolli puhahti halveksivasti ja poistui sitten paikalta häntä korkealla.
Kuutamolaine huokaisi ja pudisteli päätään, mutta pieni, huvittunut hymy oli hiipinyt hänen naamalleen. Raidallinen kissa ei päässyt raidoistaan, ja sama taisi päteä Pöllöviillon ikuiseen asenneongelmaan.
”Enpä olisi uskonut, että tuokin kolli saisi vielä jonain päivänä soturinimensä”, Ampiaispisto tallusti paikalle ja virnisti siskolleen hyväntuulisesti.
”Ei varmasti olisi saanutkaan, ellet sinä olisi auttanut minua pitämään häntä kurissa”, Kuutamolaine tirskahti. ”En voi kyllin kiittää sinua avusta, Ampiaispisto.”
Tabbykuvioinen soturi väläytti hänelle hymyn. ”Autan mielelläni siskoa hädässä.”
Kuutamolaineen huomio herpaantui Korppisiiven hahmon ilmestyessä näkökentänsä laidalle. Mustavalkoinen naaras oli matkalla takaisin pentutarhalle, jonne tämä oli muuttanut jokin aika sitten. Korppisiipi odotti hänen ja Hiilihampaan jo neljännettä pentuetta, ja naaraan vatsa oli hyvin suuri ja pyöreä. Kuutamolaine arveli, että pentuja syntyisi tällä kertaa useampi.
”Mitä jos käytäisiin tervehtimässä emoa ja Kimalaistoivetta pentutarhalla? Voisimme viedä heille vähän tuoresaalista”, Kuutamolaine ehdotti veljelleen.
//Amppari?
