Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Se kiipesi tuonne puuhun!” Kuutamolaine näki pörröhännän vilahtavan ylös runkoa pitkin.
“Anna sen mennä, älä seuraa perässä!” Hiilihampaan ääni kuului hänen takaansa. Naaras oli kuitenkin varma taidoistaan, eikä aikonut antaa tämän saaliin karata vain koska ei ollut seurannut tarpeeksi sinnikkäästi.
“Älä huoli, olen alhaalla ennen kuin ehdit oravaa sanoa”, hän huikkasi hänet juuri saavuttaneelle isälleen ja pinkaisi ylös puunrunkoa pitkin jäämättä inttelemään asiasta pidemmäksi aikaa soturin kanssa. Orava saattaisi ehtiä hypätä seuraavaan puuhun, jos hän jäisi odottamaan.
Neulaset pistelivät naaraan kuonoa ja silmiä, mutta hän jatkoi kapuamista oravan hermostuneen säksätyksen kuuluessa lähempää hänen yläpuoleltaan. Jyrsijä siirtyi oksalle keikkumaan, ja Kuutamolaine seurasi perässä itsepintaisesti.
“Kuutamolaine, tule pois sieltä!” Kuutamolaine oli liian keskittynyt oravaansa, että jätti huomiotta alhaalla huutelevan isänsä ahdistuneen äänensävyn. Tämä huolehti liikaa. Ei hän sentään ensimmäistä kertaa puuhun kiivennyt…
Oksa taipui nuoren soturin painon alla, kun hän eteni varovasti sen päässä keikkuvaa oravaa kohti. Orava oli ahdistettu nurkkaan, seuraava puu oli liian kaukana hypättäväksi. Kuutamolaine tunsi jo voitonriemua; hän kuvitteli maistavansa kielellään saaliin lämpimän veren.
Silloin tapahtui jotakin, mihin hän ei ollut valmistautunut. Orava päättikin yrittää ylitystä ja ponnisti oksan kärjestä puuta kohti. Hän ei ehtinyt nähdä, miten sille kävi, sillä hän itse tajusi pian horjahtaneensa alas heiluvalta oksalta ja putoavan maata kohti osuen matkan varrella jokaiseen oksaan.
Hänen tajuntansa tavoitti TÖMPS-ääni, jota seurasi päässä soiva tinnitus, kun hän vajosi nopeasti pimeyteen.
“Tähtiklaanin kiitos!” Kuutamolaine tunsi karkean kielen pesevän korviaan. Hän raotti jyskyttävästä päänsärystä siristellen silmiään ja haistoi samalla hetkellä kaikki parantajan pesän yrtit, joiden hajut tunkivat nenäänsä yhtä aikaa.
“Ei hätää, kaikki on hyvin”, kuului helpotuksesta särkyilevä ääni hänen toiselta puoleltaan. Hän käänsi päätään hieman ja näki emonsa makaavan vieressään. Hiilihammas oli hänen toisella puolellaan ja suki hänen korviaan kovaan ääneen kehräten.
“Säikäytit meidät pahanpäiväisesti”, Korppisiipi huokaisi ja kosketti tyttärensä otsaa kuonollaan. Kuutamolaine räpytteli yhä tokkuraisena silmiään, yrittäen saada ajatuksiaan selkeämpään muotoon. “Leimusilmä sanoi, että olit onnekas, kun et saanut pieniä ruhjeita vakavampia vammoja. Sinun on kuitenkin hyvä jäädä parantajan pesälle tarkkailuun aivotärähdyksen varalta.”
Kuutamolaine odotti hänen isänsä ryhtyvän saarnaamaan siitä, miten holtittomasti hän oli toiminut kiivetessään oksalle varmistamatta sen tukevuutta ensin, mutta kolli vain jatkoi hänen pesemistään ääneti. Vanhemman soturin silmät kiilsivät, ikään kuin tämä olisi pidätellyt kyyneleitä. Kuutamolaine tunsi syyllisyyden kouraisevan vatsassaan.
“Anteeksi, isä. En enää tee niin. Lupaan sen.”
KP-boosti käytössä
