Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuutamolaine vastasi Kallan ujoon hymyyn, kun tämä kertoi haluavansa liittyä Eloklaaniin. Hän ei kuitenkaan voinut suoraan riemuita mahdollisesta uudesta klaanitoverista, sillä ajat olivat olleet kovat ja he pärjäsivät nytkin vain jotenkuten. Vaikka lisäsuu merkitsikin enemmän ruokittavaa klaanille, seurasi siitä myös uusi käpäläpari metsälle avuksi. Sitä paitsi, Eloklaanissa ei ollut tapana käännyttää ketään, joka aidosti halusi olla osa heidän yhteisöään ja auttaa sen ylläpitämisessä.
“Minusta olisi suuri kunnia saada sinut klaanitoveriksi”, Kuutamolaine kumarsi vähän päätään mustalle naaraalle osoittaakseen sanojensa aitouden. “Uskon myös Mesitähden ilahtuvan, kun hän kuulee tästä! Me täällä Eloklaanissa pidämme toisistamme huolen vaikeinakin aikoina, ja se tekee meistä niitä, keitä me olemme.” Hän nosti leukaansa ja tunsi yllättävän ylpeyden puuskan pyyhkivän ylitseen ajatellessaan klaaniaan, joka oli selvinnyt niin monista koettelemuksista. Kaiken sen jälkeenkin he seisoivat vielä omin jaloin, runnottuina ja kovia kokeneina, mutta yhtenäisinä.
Yksikään erakko, kulkukissa tai kotikisu ei tulisi koskaan kokemaan mitään yhtä hienoa eläessään. Klaanikissat olivat aivan omaa luokkaansa, ja he olivat pyhälle soturilaille, joka erotti heidät muista kissoista. Ilman sitä he olisivat kuin mikä tahansa kissajoukko.
//Kalla?
