Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuutamolaine ehti kirota isoveljensä mielessään moneen kertaan, ennen kuin riensi auttamaan tätä kaksijalan häätämisessä. Hän oli saanut vasta nyt tietää, millainen järkähtämätön jääräpää Ampiaispisto oli, ja hän samaan aikaan ihaili ja inhosi sitä. Joka tapauksessa kolli oli hänen veljensä, eikä hän voinut antaa tämän tehdä typeryyksiä yksinään.
Toisin kuin Kuutamolaine oli olettanut, kaksijalka oli pelästynyt heidän hyökkäystään ja lähtenyt lipettiin. Tuntui jotenkin hassulta ajatella, että jokin niinkin iso kuin kaksijalka saattoi pelätä kahta pientä kissaa. Ehkä ne eivät olleetkaan niin hurjia kuin tarinat kertoivat.
Kun kaksijalka oli jo kadonnut metsikköön, sisarukset pysähtyivät ihmettelemään jotakin, jonka se oli jättänyt jälkeensä. Kuutamolaine katsoi silmät suurina ja korvat höröllään littanaa möhkälettä, joka kiilsi kuin sileä, musta kivi. Yhtäkkiä siihen syttyi kirkas, sinertävä valo ja se alkoi pitää outoa, värisevää ääntä, joka sai naaraan hypähtämään hämmentyneen epävarmana taaksepäin. Valo sammui, ja kapistus palasi takaisin mustaksi ja elottomaksi.
”Mikä ihme tuo on?” Ampiaispisto kysyi inhoa äänessään. Tabbykuvioinen soturi pysyi hyvän matkan päässä esineestä.
Kuutamolaine pudisti päätään aivan yhtä ymmällään. ”Ei aavistustakaan, mutta en pidä siitä, että se on täällä metsässä. Se on ihan outo”, hän puuskahti ja kurkotti varovasti tassullaan sitä kohti. Valo syttyi taas, ja hän veti tassunsa nopeasti kauemmas ja käänsi kylkensä varautuneesti esinettä kohti, mulkoillen kulmiensa alta, miten se himmeni jälleen.
”Mitä me tehdään sille?” hän kysyi sitten veljeltään. Tilanne oli kerta kaikkiaan eriskummallinen – soturilaissa ei ollut minkäänlaista mainintaa vastaavanlaisesta. Kyseessä ei ollut toisen klaanin kissa tai erakko vaan jokin kaksijalan riivattu kapine, joka ei kuulunut tänne yhtään sen enempää kuin sen omistajakaan.
//Amppis?
