Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kalla takertui Kuutamolaineen selityksestä Kuolonklaaniin ja ryhtyi kyselemään näistä lisää. Mustavalkoinen soturitar puri hammasta ja vastasi sitten:
“Vähättelemättä. Meillä on pitkä historia heidän kanssaan, eikä sitä voi kutsua millään tavalla kauniiksi. Joitakin kuita sitten kävimme sotaa heidän kanssaan pitkän aikaa ja menetimme monta klaanitoveria. Sen jälkeen he vangitsivat Mesitähden ja parantajamme ja pitivät loppua klaanistamme vallassaan. Heidät kuitenkin onnistuttiin vapauttamaan, kuten varmaan osaatkin päätellä, ja olemme siitä asti pyrkineet toipumaan kaikesta tapahtuneesta ja tekemään rajoistamme entistä vahvemmat.”
Hän ei tiennyt, kuinka paljon klaanien välisistä eripurista oli järkevää kertoa niihin kuulumattomalle ulkopuoliselle. Ehkä oli kuitenkin hyvä, että Kalla tiesi, millaisia kissoja metsän toisella puolella asui, jottei tämä eksyisi vahingossakaan näiden reviirille ja joutuisi vaikeuksiin.
“Kuolonklaanista ja sen kissoista puhuminen on monelle yhä arka paikka”, Kuutamolaine maukui hiljempaa ja silmäsi ohimennen ympärilleen leirissä. Klaanitoverit tekivät rauhassa askareitaan, mutta hän tiesi, etteivät kaikki olleet vielä päässeet yli siitä, mitä kuolonklaanilaiset olivat tehneet heille. Tuskin koskaan pääsisivät. Hän käänsi katseensa takaisin Kallaan: “Heistä ei ole toistaiseksi tehty uusia havaintoja reviirillämme, mutta pysymme valppaana.”
//Kalla?
