Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuutamolaine kirosi Vihatassua mielessään ravatessaan levottomana ympäri leiriä. Kollioppilas oli hävinnyt useita päiviä sitten Lehtotassun kanssa, eikä Mesitähti ollut lähettänyt etsintäpartiota kaksikon perään johtuen leirin kissavajeesta etsijöiden ollessa yhä tehtävällä reviirin ulkopuolella.
Odottelu teki Kuutamolaineen hulluksi. Hän ei voinut sanoa Vihatassun kuuluvan millään muotoa suosikkikissoihinsa, mutta kolli oli silti hänen oppilaansa ja hän koki olevansa vastuussa tästä. Jos tälle sattuisi mitään, Kuutamolaine ei voinut syyttää siitä ketään muuta kuin itseään. Hänen olisi täytynyt pitää tiukempaa kuria Vihatassun kanssa alusta asti ja tehdä tälle selväksi, että leiristä omin päin karkailu oli ehdoton ei.
Ampiaispisto istui kukkulan laidalla katse suunnattuna nummelle. Hänen hännänpäänsä nyki hermostuneesti, ja Kuutamolaine arvasi kollin ajattelevan omaa oppilastaan, Lehtotassua, joka oli kadonnut Vihatassun kanssa. Hän lopetti edestakaisin ramppaamisen ja meni veljensä luo kysyäkseen, oliko oppilaista kuulunut mitään uutta, vaikka tiesi jo itsekin vastauksen.
Kuten hän oli aavistellutkin, Ampiaispistollakaan ei ollut mitään uutta tietoa kadonneista oppilaista. Kukaan koko klaanissa ei ollut nähnyt oppilaskaksikkoa sitten heidän katoamisensa. Epätietoisuus nuorten kissojen kohtalosta kalvoi Kuutamolainetta sisältäpäin.
”Mitä luulet, pitäisikö meidän tehdä jotain? Mesitähti ei suostu lähettämään partiota, mutta kyllä minä olen valmis lähtemään etsimään heitä, vaikka sitten ilman lupaa.” Ampiaispiston vakava nauku kiinnitti Kuutamolaineen huomion, ja hän kääntyi katsomaan veljeään korvat pystyssä. Koska Mesitähti ei ollut aikeissa lähettää ketään oppilaiden perään, joidenkin – eli tässä tapauksessa heidän – olisi tartuttava toimeen omin luvin. Päällikön käskyjen uhmaaminen oli Talvikkitakun bravuuri, mutta myös Kuutamolaine oli valmis tekemään poikkeuksen Lehtotassun ja Vihatassun löytämiseksi.
”En jaksa enää odotella ja ihmetellä”, hän huiskautti häntäänsä ja jatkoi ääntään madaltaen, jotta keskusteluun kuulumattomat osapuolet eivät kuulisi: ”Haluan lähteä etsimään heitä.”
//Amppari?
