Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Mesitähti oli alentanut Talvikkitakun oppilaaksi ja antanut tälle jopa mestarin, jonka tehtävä oli opettaa punertavalle naaraalle hyvän klaanitoverin käytöstapoja. Kuutamolaine muisteli, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun päällikkö oli antanut kyseisen rangaistuksen kurittomalle tyttärelleen. Hän arveli, että Talvikkitakku ei ollut asiasta erityisen mielissään; oli kova paikka kenelle tahansa soturille joutua alennetuksi takaisin oppilaaksi.
“Sinulla on jotain roskaa tuossa”, Virnakukka sanoi Kuutamolaineen viereltäja pyyhkäisi tassullaan hänen poskeaan. Ele sai Kuutamolaineen nahan kihelmöimään hassusti, ja hänen oli välteltävä naaraan katsetta, jotta hänen hämmennyksensä ei paistaisi ulospäin niin selvästi.
“Kiitos”, mustavalkoisen naaraan onnistui mumista, “se varmaankin tarttui turkkiini tarpeidentekopaikalta.” Hän katui sen sanomista saman tien.
Virnakukka hymähti, mutta ei sanonut mitään. Kuutamolaine harkitsi keskustelun aloittamista, kun yhtäkkiä joku – epäilemättä Talvikkitakku – tuppautui heidän väliinsä. Virnakukka ja Talvikkitakku aloittivat heillä tavanomaistuneen naljailemisen, ja Kuutamolaine joutui puremaan hammasta, ettei olisi sanonut jotakin ikävää. Hän ei jaksanut tällaista juuri nyt – tai oikeastaan milloinkaan.
Juuri kun hän oli aikeissa tiuskaista kaksikkoa lopettamaan, hän huomasi Salviakatseen lähestyvän heitä. Talvikkitakun korvat painuivat luimuun.
“Meillä on partio”, Salviakatse naukui Talvikkitakulle päästyään heidän luokseen. Soturin katse kohdistui seuraavaksi Kuutamolaineeseen. “Korppisiipi käski ottaa sinut mukaan lisäksi.”
Kuutamolaineen ja Talvikkitakun katseet kohtasivat. Virnakukka tuhahti ja katsoi poispäin. “Selvä”, Kuutamolaine sanoi ja nousi seisomaan, “ei anneta muun partion odotella turhaan.” Hän lähti tassuttamaan uloskäynnin suuntaan Salviakatseen perässä ja kuuli Talvikkitakun loikkivan heidän jälkeensä. Siitä oli aikaa, kun he olivat olleet samassa partiossa, ja totta puhuen Kuutamolainetta hermostutti se. Hän ei ollut vielä täysin antanut anteeksi ystävänsä aiempaa temppua.
“Onko tämä raja- vai metsästyspartio?” hän kysyi Salviakatseelta ja Irvikidalta, jotka olivat mukana partiossa hänen ja Talvikkitakun lisäksi.
“Raja”, Salviakatse vastasi.
“Mihin päin kuljemme?”
“Käymme itärajalla ja uusimme hajumerkit Kuolonklaanin rajan tuntumassa”, Irvikita täydensi.
Kuutamolaine nyökytteli ymmärtämisen merkiksi ja käänsi sitten katseensa eteenpäin. Hän tunsi Talvikkitakun aivan vieressään ja häntä alkoi tympäännyttää.
“Voisitko kävellä hitusen kauempana? Täällä on tilaa vaikka muille jakaa”, hän murahti naaraalle.
//Tale?
