Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuutamolaine nyökytteli pienesti Tähtimötaivaalle. ”Se on hyvä kuulla”, hän lausahti ja värisytteli mietteliäästi viiksiään. Hän tutkaili hetken naaraan ilmettä ja kysyi sitten: ”Sopiiko jos istun tähän hetkeksi?”
Tähtimötaivas tuntui epäröivän. Tämä katsoi häneen pää kallellaan ja hännänpäätään keinutellen, aivan kuin yrittäen pohtia, mitä siitä seuraisi, jos antaisi naaraan jäädä.
Lopulta hän nyökkäsi myöntymisen merkiksi: ”Käy se.”
Kuutamolaine väläytti hänelle lämpimän hymyn ja istuutui sitten alas tätä vastapäätä. Hän olisi kietaissut häntänsä etukäpäliensä yli, jos se vain olisi yltänyt. Soturitar oli menettänyt häntänsä useita kuita sitten koirahyökkäyksessä ollessaan vielä oppilas, ja vaikka jäljelle jäänyt tynkä ei ollut kovin kaunista katseltavaa, oli hän hyvillään siitä, että oli menettänyt silloin ainoastaan häntänsä eikä henkeään.
”Kuinka sinä noin yleisesti ottaen jakselet? Viime kuut kun ovat olleet… no, raskaita”, Kuutamolaine vilkaisi varovasti muutaman ketunmitan päässä istuvaan Lammikkoloikkaan. Kuolonklaanilaisen katse oli suuntautunut jonnekin muualle, mutta tämän toinen korva värähti heidän suuntaansa. Hän ei voinut olla ihmettelemättä, millainen pöllön kuulo vartijoilla oli. Heiltä ei tuntunut jäävän mikään huomaamatta.
//Tähtis?
