Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuutamolaine raahusti muun partion perässä leiriin rättiväsyneenä. Hänellä oli ollut uskomattoman huono metsästysonni, vaikkei häntä olisi kyllä voinut muutenkaan kutsua mitenkään erityisen hyväksi saalistajaksi. Häneltä oli päässyt karkuun pari lintua ja yksi mehevä orava, kun taas partiossa mukana olleet Rastaskukka, Pohjaharha ja Laventelitaivas olivat tuntuneet kahmivan saaliita kaksin käpälin.
Kuutamolaine tunsi olonsa surkimukseksi katsellessaan, miten hänen klaanitoverinsa veivät saamisensa tuoresaaliskasaan. Nälkä kurni hänen vatsassaan, mutta hän ei kehdannut ottaa saalista, koska ei ollut itse tuonut yhtään panostusta ruokakasan kasvattamiseksi. Niinpä hän tyytyi jäämään leirin laitamille vilkuilemaan hieman apeana muita kissoja, jotka kiiruhtivat valikoimaan parhaimmat palat saaliista.
“Mistä moinen murjotus?” Kuutamolaine tunsi verenpaineensa nousevan kuullessaan – raivostuttavan – tutun äänen kajahtavan toiselta puoleltaan. Hän käänsi vastahakoisesti päätään Talvikkitakun suuntaan, joka lähestyi häntä leveä virnistys naamallaan.
Punertava turkkinen naaras oli ollut viime aikoina erityisen rasittava, eikä Kuutamolaine kyennyt ymmärtämään syytä ystävänsä pentumaiselle käytökselle. Hän oli nyt liian väsynyt jaksaakseen mitään tämän typeriä jekkuja.
“Mitä sinä haluat?” Kuutamolaine murahti ja käänsi väsyneenä katseensa takaisin tuoresaaliskasaan päin, joka oli kutistunut huomattavasti tässä ajassa. Häneltä pääsi haikea huokaus.
//Tale?? 😉
