Kuutamotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuutamotassu siirsi kyllästyneenä katseensa Talvikkitassuun, joka katseli häntä uhmakas pilke vihreissä silmissään. Hän ei sitten millään voinut käsittää, mistä takkuturkkisen naaraan jatkuva nokittelu oli peräisin. Kuutamotassu oli realisti ja äärimmäisen tietoinen siitä, että tulisi tänään mitä todennäköisimmin häviämään Talvikkitassulle, sillä tämä oli ollut oppilaana häntä pidempään. Siitä huolimatta hän tunsi yleensä olemattoman kilpailuviettinsä puskevan pintaan – hän halusi rökittää Talvikkitassun ja viedä tältä väärät luulot itsestään!
”Valmistaudu kuule ihan itse itkemään itsesi uneen ensi yönä”, mustavalkoinen oppilas sihahti vieressään olevalle Talvikkitassulle, mutta sulki sitten suunsa, kun sai Utusielulta tuikean katseen osakseen.
”Jos te molemmat voisitte nyt jättää turhat löpinät pois ja keskittyä kuuntelemaan ohjeistusta”, kilpikonnalaikkuinen soturi murahti lievästi närkästyneen kuuloisena. Kuutamotassu mulkaisi vielä kerran Talvikkitassua, ennen kuin kääntyi mestarinsa puoleen ja keskitti kaiken huomionsa tähän. Hän oli jo antanut naaraan häiritä itseään aivan tarpeeksi.
”Kuten teille on varmaan jo tähän mennessä tullut selväksi, tänään harjoitellaan taistelemista. Harjoituksen ideana on kehittää reaktiokykyänne ja harjaannuttaa pelisilmäänne. Harjoitus tapahtuu kaksinkamppailun muodossa – luonnollisesti kynnet piilossa, sillä tarkoituksena ei ole satuttaa toista oikeasti. Käyttäkää hyväksenne kaikkea oppimaanne.” Utusielun ohjeet olivat tiiviit ja selvät, mutta siitä huolimatta Kuutamotassu ei voinut olla tuntematta pientä epävarmuutta. Hän hädin tuskin oli saanut perusliikkeitä haltuunsa, ja nyt hän jo joutui käyttämään niitä tositoimissa toista oppilasta vastaan. Mikäli hän häviäisi Talvikkitassulle, hän saisi kuulla naaraan ilkkumista koko loppuikänsä.
”No niin, menkää paikoillenne”, Okrakarva komensi ja osoitti hännällään aukeaa paikkaa metsässä. Kuutamotassu veti syvään henkeä ja tassutti toiselle puolelle aukiota samaan aikaan, kun Talvikkitassu asettui omalle paikalleen.
Hän kääntyi kohtaamaan toisen naaraan voitonnälkäisen katseen ja tunsi vatsansa muljahtavan jännityksestä. Nyt oli tsempattava!
”Voitte aloittaa!” Heti Utusielun äänen kuultuaan Talvikkitassu syöksähti Kuutamotassua kohti. Kuutamotassu ehti nipin napin väistämään vanhemman oppilaan hyökkäyksen kierähtämällä sivuun, mutta hänelle ei jäänyt paljoa aikaa toeta ja suunnitella vastahyökkäystä, kun naaras oli jälleen hänen kimpussaan.
Talvikkitassu potkaisi häntä kylkeen, ja hän horjahti ja kaatui maahan. Kuutamotassu ravisteli rivakasti päätään ja yritti saada ajatuksensa selviksi. Talvikkitassu toden totta oli nopea! Naaraan iskut olivat lyhyitä ja säpäköitä, eikä Kuutamotassu tahtonut pysyä niiden perässä.
Kun Kuutamotassu yritti päästä ylös, hän kaatui uudestaan kumoon Talvikkitassun iskun voimasta. Hän sylki ruohoa suustaan ja piiskasi hännällään ilmaa. Kuutamotassu ei suuttunut helposti, mutta jotenkin Talvikkitassu tuntui saavan hänen verensä kiehumaan puhtaasta kiukusta jokaisella teollaan.
”Hiirenaivo!” Kuutamotassu ärähti ja ponkaisi yllättäen Talvikkitassua kohti, joka oli jäänyt katsomaan häntä omahyväisesti. Hän onnistui ennakoimaan naaraan väistöliikkeen ja muuttamaan hyökkäyksensä suunnan sen mukaiseksi. Hetkeä myöhemmin he molemmat kierivät maassa yhtenä turkkien ja häntien sekamelskana, hurjistunutta sähinää pitäen.
//Talvikki?
