Kuutamotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Talvikkitassu se ei sitten tajunnut lopettaa hyvän sään aikana. Kun takkuturkkinen naaras istahti aivan Kuutamotassun turkkiin kiinni, Kuutamotassun piti hillitä itsensä. Toisen oppilaan jatkaessa hänen pommittamistaan kaikella turhanpäiväisellä, hän jatkoi hitaasti turkkinsa nuolemista. Hän yritti parhaansa mukaan tukkia korvansa Talvikkitassun löpinöiltä, mutta kun naaras alkoi leveillä omilla juoksutaidoillaan, hänen oli vaikea olla enää ärsyyntymättä.
Hitaasti Kuutamotassu siirsi katseensa ruskeaturkkiseen kissaan, joka katseli häntä silmissään itsevarma palo. Hän ei tiennyt, johtuiko oppilaan jatkuva huomionhakuisuus siitä, että tämä oli päällikön pentu ja koki olevansa jollakin tapaa oikeutettu siihen, vai koska tämä tarvitsi sitä kokeakseen olevansa erityinen, mutta joka tapauksessa se oli todella ärsyttävää!
”Mikä sääli, ettet viitsi enää haastaa muita”, Kuutamotassu naukaisi äänellä, johon oli piilotettuna huomaamaton piikki. Oli vaikea sanoa, osasiko Talvikkitassu tulkita naaraan äänensävystä, mitä hän oikeasti ajatteli. Se ei kuitenkaan vienyt Kuutamotassulta nautintoa, jonka hän sai härnätessään toista oppilasta tämän itse sitä tiedostamatta.
”Olisin mielelläni juossut kilpaa kanssasi. Eikun hetkinen – en olisikaan, sillä se on silkkaa ajanhukkaa”, hän naukaisi sitten selvemmin ja pyöritteli väheksyvästi silmiään Talvikkitassulle. ”Jos nyt sallit, käyn nukkumaan. On ollut raskas päivä, ja minulla on huomenna paljon uutta opittavaa tiedossa.”
Talvikkitassun silmät kapenivat viiruiksi, kun hän katsoi Kuutamotassua. Sen jälkeen naaras nousi ylös ja palasi takaisin omalle paikalleen. Kuutamotassu oli kuulevinaan tämän sanovan hänelle vielä jotakin, mutta ei välittänyt kuunnella. Hän viimeisteli turkkinsa pesun rauhassa ja kävi sitten pitkäksi sammalille. Odottaessaan unen tulemista, hän toivoi salaa, että näkisi jälleen Tiikerin. Hän halusi vihdoin saada vastauksia mieltään polttaneisiin kysymyksiin.
Seuraavana aamuna Kuutamotassu käveli Utusielun luo, joka istuskeli Okrakarvan kanssa lähellä leirin sisäänkäyntiä. Naaras tervehti kohteliaasti toista soturia, ennen kuin kääntyi mestarinsa puoleen.
”Olen valmiina harjoituksiin!” hän ilmoitti pirteästi. Hän oli nukkunut viime yönä yllättävän hyvin, kenties johtuen siitä, ettei ollut nähnyt unia. Hän oli kyllä hieman harmissaan siitä, ettei ollut nähnyt Tiikeriä, mutta ei antanut sen lannistaa itseään – kaiken logiikan mukaan kollin pitäisi vielä ilmestyä hänen uniinsa.
”Mainiota! Olemme suunnitelleet sinulle ja Talvikkitassulle yhteisharjoitukset täksi päiväksi!” Utusielu naukaisi ja vaihtoi katseita Okrakarvan kanssa. Okrakarvan naamalla oli hieman omahyväinen virnistys, eikä Kuutamotassu osannut sanoa, mitä siitä olisi pitänyt tulkita. Hän ei kuitenkaan suoraan sanottuna ilahtunut kuullessaan joutuvansa harjoittelemaan Talvikkitassun kanssa.
”Mahtavaa”, Kuutamotassu huokasi puoliääneen ja pyöritteli muiden huomaamatta silmiään. Juuri silloin Talvikkitassu asteli ulos oppilaiden pesästä. Takkuturkkinen oppilas katsahti heidän suuntaansa ja oli ilmeisesti aikeissa kääntyä takaisin, kun Okrakarva huusi tämän luokseen. Kuutamotassu huomasi, ettei Talvikkitassukaan näyttänyt olevan erityisen riemuissaan, kun tämä löntysti aukion poikki mestarinsa luo.
”Pidämme tänään yhteisharjoitukset Utusielun ja Kuutamotassun kanssa”, vaaleanruskea soturi informoi oppilastaan.
Kuutamotassu oli taas vähällä pyöräyttää silmiään, mutta hillitsi itsensä, kun näki Utusielun toruvan katseen. Hän ei aikonut olla yhtä lapsellinen kuin Talvikkitassu.
//Talvikki?
