Laku
Lähdin etsimään Roihun hajujälkeä, vaikka olinkin valitettavan huono jäljittämisessä. Toivoin kuitenkin, että edes yritykseni piristäisi Mirriä hieman. Jollain hassulla tavalla hän tuntui minulle tärkeältä kissalta. Ehkä se johtui siitä, että tunsin hänen vanhempansa niiltä ajoilta, kun olin elänyt vielä kotikisuna kauempana kujakissayhteisöstä.
Vilkaisin taakseni kauempana maleksivaan Mirriin ja tunsin sydämessäni vihlaisun. En olisi tahtonut nähdä naarasta niin apeana, mutta en voinut erityisen paljoa sille, mitä kaksijalat sattuivat tekemään. Roihu oli nyt kaapattu ja emme voineet muuta kuin toivoa, että hänet löydettäisiin pian tai naaras pääsisi jotenkin toisin takaisin yhteisön luokse.
“Jos haluat puhua siitä, kuuntelen kyllä”, naukaisin lempeästi takanani tulevalle mustalle naaraalle toivoen hiljaa, että hän avautuisi minulle ja saisi sillä kevennettyä oloaan. Toki asiasta puhuminen voisi myös pahentaa hänen oloaan, joten päätös oli täysin hänen lavoillaan.
Käännyin toiselle kujalle ja yritin nuuhkia ilmaa Roihun hajua etsiessäni. Nenääni tunki lukemattomia muita hajuja, mutta oranssista naaraasta ei tuntunut olevan jälkeäkään. Olisi vaikeaa löytää hänet, jos kaksijalat olivat kaapanneet hänet, sillä niiden haju voisi helposti peittää kissan hajun alleen.
//Mirri?
