Lampitassu
Kirjoittaja: Auroora
Lampitassun suureksi helpotukseksi arvioinnin saalistusosuus oli mennyt huomattavasti paremmin. Kenties häntä oli hiukan helpottanut se, ettei Jääviilto ollut kyttäämässä hänen suoritustaan. Toisaalta hänestä tuntui pahalta Lätäkkötassun puolesta, jonka mukaan Lampitassun mestari oli lähtenyt. Hänellä ei ollut epäilystäkään, etteikö Jääviilto olisi naarasoppilaalle aivan yhtä tyly kuin hänelle itselleen siitä huolimatta, ettei tämä edes ollut hänen oppilaansa.
Joka tapauksessa Lampitassu oli palannut takaisin mukanaan orava ja vesimyyrä. Harmaa naaras tunsi hiukan itsekästä ylpeyttä nähdessään, että hänen siskonsa olivat saaneet kukin kiinni vain yhden saaliin. Lampitassu ei usein päässyt päihittämään siskojaan missään, vaikka eihän tämä toki ollut kilpailu. Onneksi kumpikin oli silti saanut jotain kiinni.
Kun harjoitukset olivat viimein päättyneet, oli Lampitassusta tuntunut, kuin kivi olisi vierähtänyt hänen sydämeltään. Hän ei uskonut edes Jääviillon olevan niin tyly, että eväisi häneltä soturinimityksen saalistusosuuden jälkeen. Lampitassusta ja hänen siskoistaan tulisi pian sotureita; harmaan naaraan askeleet tuntuivat keveiltä, kun hän ravasi muiden mukana kohti leiriä.
Eloklaanin leirissä he pääsivät viimein syömään. Vesi herahti Lampitassun kielelle, kun Lammikkotassu valitsi kasasta jäniksen. Oppilas ei ollut tajunnutkaan, miten nälkä hänen oli: miten hän olisi voinutkaan, kun harjoitukset olivat jännittäneet häntä niin kovin? Nyt kun ne olivat ohi, saattoi Lampitassu viimein ajatella muitakin asioita, kuten kurnivaa vatsaansa.
Lampitassu kuunteli kiinnostuneena, miten hänen siskonsa kommentoivat Jääviiltoa ruokailun lomassa. Hänen sydäntään lämmitti tieto siitä, että kaksikko oli hänen puolellaan ja näki, miten inhottava hänen mestarinsa oli. Hänen pieni hymynsä kuitenkin katosi, kun hän tajusi Lätäkkötassun ja Lammikkotassun tosissaan suunnittelevan jotain punaruskean kollin varalle. Hän vältteli hiukan hermostuneena kummankin katseita. Lampitassu ei todellakaan halunnut nousta sitä kissaa vastaan, jota pelkäsi kenties kaikista eniten. Aivan hyvin hän voisi sietää Jääviillon haukkuja, varsinkin nyt, kun nimitykset olivat jo tassuin kosketeltavissa.
Lampitassu ei kuitenkaan halunnut vaikuttaa pelkurilta, kaikista vähiten siskojensa edessä.
”Selvä”, hän sanoi vaisusti ja loi varovan katseen Jääviillon suuntaan, aivan kuin soturi olisi voinut leirin toiselta laidalta kuulla heidän hiljaisen keskustelunsa. ”Olen mukana. Mutta eikö teitä pelota, mitä tapahtuu jos jäämme kiinni? Entä, jos emme pääsekään sotureiksi?”
//Lätäkkö tai Lammikko?
