Lampitassu
Kirjoittaja: Auroora
Lampitassun sydäntä lämmitti hänen siskojensa into kostaa Jääviillolle. Hän ei yleensä kannattanut mitään tällaista, sillä naaras yritti vältellä vaikeuksiin joutumista. Oppilaan ei kuitenkaan käynyt kieltäminen, että tuo punaruskea soturi ansaitsisi kunnon opetuksen, ja kenties, itse asiassa hyvin mielellään, naurunalaiseksi joutumisen. Jos he eivät jäisi kiinni, ei mitään haittaakaan tapahtuisi. Ja vaikka naaras ei uskonut omiin kykyihinsä suorittaa tehtävää huomaamattomasti, luotti hän kahteen siskoonsa kuin kallioon: Lammikkotassu ja Lätäkkötassu olivat älykkäitä ja huomattavalla nokkeluudella siunattuja, ja keksisivät varmasti oivan juonen Lampitassun äksyn mestarin pään menoksi.
”Hei hei”, Lampitassu naukui pehmeällä äänellään siskolleen, joka joutui lähtemään heidän seurastaan harjoituksiin. Hän hymyili Lammikkotassun perään. Lampitassu toivoi, että he pääsisivät pian sotureiksi. Hänen ei onneksi tarvitsisi odottaa enää kauaa: kyse oli todennäköisesti päivistä. Pian kaikki kolme saisivat nimensä ja astuisivat uusiin velvollisuuksiinsa Kuolonklaanin täysivaltaisina jäseninä. Mukanaan soturuus toisi tietysti uusia haasteita, ja vaikka Lampitassua jännitti tämä uusi vaihe hänen elämässään, saattoi hän suhtautua tulevaisuuteen myönteisesti.
Lampitassu istui hiljaa mestarinsa vierellä Eloklaanin leirissä. Hän oli helpottunut siitä, ettei Jääviilto vaatinut hänen osallistuvan minkäänlaiseen keskusteluun kanssaan, sillä soturi oli kenties viimeinen kissa koko klaanissa, jonka kanssa Lampitassu halusi jutella velvollisuuksiensa ulkopuolella. Punaruskea kolli tyytyi jupisemaan ja valittamaan siitä, miten kaksi muuta mestaria oppilaineen ei ollut vielä saapunut paikalle. Hänen aikansa oli liian kallista tällaiseen odotteluun, kolli kuului päivittelevän ja Lampitassu huokaisi. Kaikeksi onneksi sotureiden pesän suunnalla näkyi pian liikettä, ja kun harmaa naaras kääntyi korvia höristäen tulijoiden suuntaan, kohtasi hän siskojensa katseet. Hän hymyili pienesti ja hiukan epävarmasti: jännittiköhän kaksikkoa yhtä paljon kuin häntä? Lampitassun vatsassa kupli, mutta ei samalla tavalla kuin esimerkiksi silloin, kun hän oli harjoituksissa Susitassun kanssa. Tämä tuntui inhottavalta, kuin suuri myrsky vaanisi horisontissa. Pian he astelisivat klaanin eteen ja kaikki katsoisivat vain heitä. Lampitassua huolestutti jo valmiiksi, osaisiko hän käyttäytyä tilanteessa oikein. Entä, jos hän kompastuisi kaikkien edessä tai tekisi jotain muuta tyhmää?
”Hei”, Lätäkkötassu naukui, kun ehti Lampitassun luo. Naarasoppilas nyökkäsi ystävällisesti siskolleen ja nousi jaloilleen. Ne tuntuivat heikoilta.
”Hei. Olette varmasti innoissanne”, harmaa naaras virkkoi siskoilleen, kun kuuden kissan joukkio lähti astelemaan ulos Eloklaanin leiristä. ”Jännittääkö teitä, millaiset nimet saatte?”
//Lammikko tai Lätäkkö?
