Lampitassu
Kirjoittaja: Auroora
Lampitassu oli niin jännittynyt kuullessaan harjoitusten ensimmäisestä vaiheesta, ettei ollut varma, voisiko luottaa jalkojensa kantavan. Hänen oli määrä tehdä yllätyshyökkäys Lammikkotassun kimppuun, eikä nuori naaras juuri uskonut mahdollisuuksiinsa. Hän osasi kyllä vaania jotenkuten, mutta hyökkääjänä Lampitassu ei ollut taitava ollenkaan.
Harmaa naarasoppilas katseli jännittyneenä, miten hänen siskonsa lähti kulkemaan jokea kohti. Jääviilto sihahti hänelle nopeasti enemmänkin varoittavat kuin kannustavat sanat, jotka eivät ollenkaan helpottaneet Lampitassun oloa. Hän vilkaisi epävarmasti kolmea mestaria ja Lätäkkötassua, jonka myötätuntoinen katse rohkaisi häntä hiukan. Naaras huokaisi syvään ja mietti hetken järkevintä lähestymistapaa annetulle tehtävälle. Lopulta hän pujahti läheiseen pensaikkoon.
Lampitassu piti katseensa siskossaan hiipiessään oksien ja lehtien lomassa lähemmäs. Hänen siskonsa olisivat kenties keksineet jonkin järkevämmän tavan suorittaa tehtävä, kuin pusikossa piileskely. Lampitassu tiesi kuitenkin heikkoutensa ja vahvuutensa. Vaanimisessa ja piiloutumisessa hän oli kohtalainen, mistä todisteena toimi se, ettei Lammikkotassu vieläkään ollut huomannut häntä. Lampitassu otti toiveikkaana pensaiden keskellä muutaman askelen lähemmäs siskoaan, mutta selvästi onnistumiset olivat tehneet hänestö varomattoman. Soturioppilas astahti huomaamattaan oksalle, joka napsahti äänekkäästi poikki. Lammikkotassu käännähti samassa Lampitassun suuntaan; hänen sinivihreät silmänsä olivat siristetyt, kun naaras tähyili pensaiden lomaan. Lampitassu pidätti henkeään. Hän voisi toivoa, ettei hänen siskonsa olisikaan huomannut häntä ja pysytellä piilossa. Toisaalta tältä saattaisi kestää vain pieni hetki hoksata Lampitassun lehtien lomasta pilkistävät suuret silmät.
Lampitassu ei jäänyt kauaa miettimään seuraavaa liikettään, vaan luotti intuitioonsa. Hän ponnisti loikkaan ja syöksähti nopeasti oksien lomasta yllättyneen Lammikkotassun kimppuun. Pienempi naaras ei ollut kovin hyvä puolustautumaan taistelussa, mutta Lampitassu taas ei ollut hyvä hyökkääjä. Hänen iskussaan ei ollutkaan juuri voimaa, kun naarasoppilan tassu heilahti kohti sisarensa kasvoja. Mutta ainakin Lampitassu osui, ja Lammikkotassu horjahti hiukan. Voitonriemussaan naaraalta kuitenkin unohtui seuraavan liikkeen harkitseminen ja toteuttaminen, ja pian Lammikkotassu oli saanut hänet painettua maahan.
Lampitassu puuskahti turhautuneena. Hän oli kovasti toivonut, että tänään olisi hänen päivänsä, mutta tietysti hän oli taas mennyt möhlimään. Ainakaan suoritus ei ollut aivan niin huono, kuin mitä hän oli itseltään odottanut.
”Lampitassu! Mitä tuo muka oli?!” Jääviilto karjaisi, kun kolme mestaria olivat saapuneet paikalle. Lampitassu värähti säikähtäneenä kuullessaan mestarinsa äänen. Jääviillosta eroon pääseminen oli suurin syy, miksi hän toivoi pääsevänsä nyt soturiksi: hän ei kestäisi enää hetkekäkään inhottavan kollin oppilaana.
”Vaanit taidokkaasti, vaikka itse hyökkäys ei ollutkaan täysin onnistunut”, Tuimakatse sanoi ja vilkaisi kylmästi soturitoveriaan keskeyttäen tämän sanatulvan ennen kuin se pääsi alkuunsakaan.
”Olen samaa mieltä”, Virtaviima naukui myös. ”Taistelutaidoissasi on hiottavaa, mutta suunnitelmasi oli hyvä.”
Lampitassun mieliala kohosi hiukan muiden mestareiden kehuista. Ei hän ainakaan täysin toivoton tapaus ollut, kuten Jääviilto olisi varmasti asian ilmaissut.
Tuimakatse kääntyi sitten Lätäkkötassun puoleen.
”Seuraavaksi sinä saat suoritettavaksesi Lampitassun äskeisen roolin”, soturi ohjeisti ja heilautti häntäänsä vastakkaiseen suuntaan, mihin Lammikkotassu oli äsken lähtenyt. ”Lammikkotassu saa tällä kertaa hyökätä.”
//Lammikko? Lätäkkö?
