Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Lampiväre katsoi Kortetassua pitkään pohtien tämän sanoja. Maailma, jossa kaikki tulisivat toimeen keskenään? Oliko sellainen edes mahdollista? Hän olisi halunnut syyttää moisesta ajatuksesta eloklaanilaisen hyväuskoisuutta ja naiiviutta ja leimata sen typeräksi. Lampiväre ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta, että kollioppilaan sanomisissa oli jotain perää. Kuolonklaanilaiset ja eloklaanilaiset olivat niin tottuneita vihaamaan toisiaan, etteivät olleet koskaan harkinneetkaan voimiensa yhdistämistä.
Lampiväre kuitenkin pudisti päätään.
”Höpiset järjettömiä”, naaras sanoi, mutta hänen kasvoilleen oli piirtynyt pieni hymy. ”Rauha olisi hieno juttu. Mutta sitä ei ole niin helppoa saavuttaa kuin luulet: jännitteet ja kireät välit klaanien kesken ovat joillakin niin kiinni selkärangassaan, ettei niistä voi noin vain päästää irti.”
Lampiväre tajusi yhtäkkiä, että oli viettänyt kenties liian pitkän ajan Kortetassun kanssa jutellessaan. Kahden klaanin väliset ystävyyssuhteet olivat kielletty, eikä Lampiväre todellakaan halunnut muiden kuolonklaanilaisten kuvittelevan hänen virittelevän kaveruutta – tai mitään muutakaan – Kortetassun kanssa.
”Minun pitää… mennä tapaamaan isääni Kuolonklaanin leiriin”, Lampiväre takelteli ulos kun keksi mielestään sopivan tekosyyn. Hän vilkuili epävarmana ympärilleen peläten siskojensa tai mikä vielä pahempaa, Jääviillon tai Pimentovarjon todistaneen hänen ja eloklaanilaisen keskustelua. Onnekseen muut kuolonklaanilaiset vaikuttivat olevan keskittyneitä omiin puuhiinsa. Hän kääntyi leirin uloskäynnin suuntaan, mutta vilkaisi vielä taakseen Kortettasuun.
”Oli mukava keskustella kanssasi”, Lampiväre sanoi ja hymyili hiukan. Hän jäi tuijottamaan Kortetassun vihreitä silmiä hiukan liian pitkäksi aikaa, kunnes kiirehti paikalta korvat tulessa.
Oli kulunut päiviä Lampiväreen ja Kortetassun keskustelusta. Lampiväreen sekavia tunteita kollia kohtaan ei helpottanut se, että he olivat päätyneet juttelemaan yhä useammin viime aikoina. Soturi tiesi, ettei hänen pitäisi leikkiä kaveria eloklaanilaisen kanssa, mutta hän oli oppinut pitämään Kortetassun seurasta liikaa.
Nyt kaksikko oli määrätty samaan partioon. He kulkivat halki Eloklaanin reviirin, kunnes saapuivat nummille. Partion johdossa oleva Tuimakatse seisahtui joukkion eteen ja alkoi jakaa kissoja pareihin. Kortetassun kuolonklaanilaiseksi pariksi päätyi Lampiväre. Kun partio hajaantui, he jäivät kahden.
”No, näytä, mihin sinusta on”, Lampiväre sanoi hymyillen hiukan. Nummilla saalistamisessa tärkeintä oli nopeus: avaralla alueella riistalle ei jäänyt piilopaikkoja, joten ainoa keino paeta metsästäjää oli pinkoa karkuun. ”Ehdottaisin metsästyskilpaa, mutta aion nauttia oikeudestani olla saalistamatta täysin rinnoin.”
//Korte?
