Lauhalaukka
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Minun ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, kun näin oksan pettävän Huurretassun alta ja virran vetävän hänet mukaansa, vaan loikkasin samalla hetkellä oppilaan perässä veteen. Synkkä vesi imi minut sisäänsä, ja hetkeen en ollut varma, missä suunnassa pinta oli. Kuitenkin kun sumeaan näkökenttääni osui pilkahdus jostain valkoisesta, lähdin uimaan sitä kohti määrätietoisesti.
Uin Huurretassun alapuolelle, jolloin hän ikään kuin makasi selkäni päällä. Tartuin hampaillani kiinni naaraan toisesta etutassusta ja pidin siitä tiukasti kiinni pyristellessäni kohti pintaa. Veden alla vallinnut utuinen kohina voimistui lasinsirpaleen teräväksi mylvinnänksi pääni pulpahtaessa pintaan. Pärskin vettä sieraimistani ja yritin saada selvän siitä, mihin asti virta oli meidät ehtinyt kuljettaa.
Pyörittyäni hetken ympyrää huomasin Mahlahallan jonkin matkan päässä yläjuoksulla päin. Voimani olivat hiipumassa, mutta oman ja oppilaan hengen tähden en voinut antaa periksi. Lähdin kauhomaan vedessä puolittain kelluvaa oksaa kohti, jonka me olimme Mahlahallan kanssa siihen raahanneet.
Sillä hetkellä ystävänikin huomasi meidät ja juoksi meidän kohdallemme. Hän yritti huutaa meille jotakin, mutta vedenpauhun yli sitä oli mahdoton kuulla. Adrenaliini virtasi suonissa ja antoi minulle lisää energiaa ponnistukseeni, vaikka tunsinkin jalkojeni potkujen tehon heikkenevän joka hetki.
Uin oksaan kiinni ja tartuin kynsilläni siitä. Virta oli vahva, ja se yritti koko ajan vetää meidät mukanaan alajuoksulle. Mahlahalla juoksi oksan toisen päähän, joka oli yhä rannalla. Toivoin ystäväni tajuavan, etten voinut kiivetä turvaan, ennen kuin hän olisi nostanut Huurretassun ensin ylös. Jos yrittäisin kiivetä oppilas selässäni, oksa saattaisi valua kokonaan veteen, eikä meillä enää sen jälkeen olisi toivoa pelastumisesta.
//Mahla? Huurre?
//239 sanaa
