Lauhalaukka
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Liu’uin pysähdyksiin höttöinen pakkaslumi ilmaan pöllyten. Haukoin hetken henkeä, kunnes käännyin kohtaamaan Mahlahallan nauravat silmät. Kolli tönäisi minua leikkisästi ja huomautti olemattomasta nopeudestani. Mitä juoksemiseen tuli, Mahlahalla oli siinä monin verroin parempi. Oli aina ollut. Katkonaisen hengityksen lomassa nauroin.
”Etkä sinä näemmä ole laiskotellut niin paljon kuin luulin”, pistin takaisin ja huiskaisin hännälläni lunta soturin päälle. Kermanvärinen kolli hörähti ja käänsi päänsä poispäin välttyäkseen lumipesulta.
Loppumatkan leiriin me kävelimme. Päivä oli jo alkanut kääntyä ilmaan, ja taivas loisti sinisen ja vaaleanpunaisen eri sävyissä. Se oli kaunista. Sellaista näkyä ei saanut nähdä joka päivä. Hanki ympärillämme hohti sen vaikutuksesta, ja niin tuntui ystävänikin tekevän. Hänen kasvoillaan viipyili hento hymy. Minuakin alkoi hymyilyttää.
”Missä vaiheessa meistä tuli näin isoja?” kysyin ääneen, vaikka en oikeastaan osoittanut kysymystä kellekään. Mahlahalla vilkaisi minua syrjäsilmällä.
”Niin, aika tuntuu kulkevan kuin siivillä”, hän vastasi hymähtäen, ja huomasin hänen äänessään hivenen haikeutta. Kyllä minäkin tunsin sitä. Tuntui kuin aivan vasta me kaksi olisimme olleet vielä pentuja ja ainoat murheemme olivat olleet, mitä leikkiä leikittäisiin mihinkin aikaan päivästä.
Kokosin itseni ja vedin sierainteni kautta sisään kirpeää pakkasillaa. ”Löysitkö sinä koskaan Kuolonklaanissa sitä ’oikeaa’?” töksäytin kysymykseni ilmoille. En osannut sanoa, oliko se oikea aihe keskustella tällaisella hetkellä, mutta menetettävää tässä olisi?
//Mahla?
//201 sanaa
