Lauhalaukka
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Kyllä me voimme”, vakuuttelin hermostuneelle ystävälleni. Mahlahalla katsoi minua edelleen epäluuloisena. ”Ei Aaltotassulla ole syytä pettää meitä. Sitä paitsi, jos hän ilmiantaisi meidät, hänhän jäisi itsekin siinä kiinni ja joutuisi yhtä lailla ongelmiin ellei jopa karkotetuksi – tai pahempaa.”
”Niin kai”, kermanvärinen kolli huokaisi, vilkaisten vaivihkaa vaalenevalle taivaalle. Kohta olisi aamu, ja meidän olisi oltava ennen sitä leirissä. Vaikka kukaan tuskin epäilisi meitä mistään, en halunnu ottaa turhia riskejä. Halusin kaiken vaikuttavan normaalilta muiden silmissä. Kunhan seuraava tapaaminen olisi hoidettu pois päiväjärjestyksestä, loppuisi samalla salailu klaanitovereilta. Palaisimme Mahlahallan kanssa tavanomaiseen soturinarkeen, ilman mitään salamyhkäisiä tapaamisia naapuriklaanin kissojen kanssa.
Kolme päivää kului yllättävän nopeasti. Kuten aikaisemmalla kerralla, livahdimme leiristä ulos juuri ennen hämärän tuloa ja suuntasimme tunnelille. Varmistimme, ettemme vahingossakaan törmänneet partioimassa oleviin klaanitovereihimme, jotta meidän liikkumisiamme ei pantaisi niin tarkasti merkille.
Tunnelin luokse päästyämme oli jo myöhä. Sukelsin jälleen edeltä pilkkopimeään, tällä kertaa liikkuen eteenpäin jo melkeinpä pelkän lihasmuistin varassa. Tunnelin kohoamista ja mutkista oli tullut minulle lähes tuttuja, enkä enää pelännyt kompastuvani, vaikka en olisi koko aikaa ollutkaan tietoinen siitä, missä kohtaa kävelin.
Kun tupsahdimme luolaan, oli hiljaista. Aaltotassusta ei näkynyt merkkiäkään. Mahlahalla tuli seisomaan viereeni jännittyneenä. Jokainen säie soturin olemuksessa kielivät kasvavasta epäilyksestä, joka tarttui minuunkin.
Yhtäkkiä toiselta puolelta luolaa alkoi kuulua ääniä. Eikä vain yhden kissan ääntä, vaan monen! Luolaan oli tulossa vähintäänkin partiollinen kissoja. Pakokauhu heitti kuperkeikkaa sisälläni, kun käännyin katsomaan ystävääni silmät apposen auki levinneinä. Olin johdattanut meidät suoraan ansaan!
//Mahla?
//234 sanaa
