Laventelipentu
Kirjoittaja: Untuva
En ollut eläissäni nähnyt mitään vastaavaa. Välillä oli saattanut tihkuttaa ja sataa kovemminkin, mutta tällainen oli ihan uutta. Pystyin vain tuijottamaan eteenpäin sateeseen ja katsomaan, kuinka leiriaukio nopeasti tyhjentyi, kun kissat ryntäsivät pesiin karkuun turkkia kastelevia pisaroita. Kauempana kumahtava jyrähdys sai minut tuntemaan kuin jokainen karva kehossani olisi noussut silmänräpäyksessä ylös. Yritin ravistella iljettävän tunteen pois kehostani, mutta se pysyi ja sai minut hermostuneeksi. En pitänyt tuosta kovasta äänestä. Enkä pitänyt siitä, että Minttuliekki oli pentutarhalla ja minä täällä parantajan pesällä.
Leimusilmä mainitsi, että nyt oli kyse myrskystä. Valitettavasti hänen suustaan pääsi myös sanoja, joita en olisi halunnut kuulla. Joutuisin odottamaan täällä pistävän hajuisessa yrttikammiossa, ja kuinka huolissaan emokin olisi! Toivottavasti hän tajuaisi, ettei minua tarvitsisi tulla noutamaan mistään. En uskoisi emon pitävän siitä, että hän joutuisi myrskyn armoille minun takiani. Ehkä hän luotti siihen, että osaisin hakeutua suojaan. Tuskin emo nyt minua ihan typeräksi luuli!
Yltynyt tuuli alkoi heitättää pisaroita parantajan pesän suuaukosta jopa sisälle asti, jonka vuoksi lähdin perääntymään sisäänkäynniltä. Ravistelin päätäni, jotta ne muutamat pisarat, jotka olivat ehtineet viiksiini tarttua, singahtelivat pois. Huokaisten istuin jälleen alas ja katsoin, kuinka Leimusilmä hänkin tuli kauemmas sisäänkäynnin luota.
“Ei kai sinua suinkaan pelota?” Leimusilmän sanat olivat hukkua sateen ropinan ja kohinan alle, sillä hän ei korottanut ääntään. Pudistelin rajusti päätäni. Minuako olisi muka pelottanut!
“Ei pelota! Ei sitten ollenkaan!” hihkaisin nostaen nenääni ylemmäs. Kauempana jyrähtävä ääni sai kuitenkin korvani luimuun. “Ellei tämä sitten kestä liian kauan? Ja miksi myrskyn pitää olla noin kovaääninen?”
// Leimu?
// 243 sanaa
