Laventelipentu
Kirjoittaja: Untuva
Havahduin hereille. Nälkä oli yltynyt unen aikana paljon pahemmaksi, mitä se oli missään vaiheessa aikaisemmin ollut. En tuntenut lämpöä hehkuvaa isoa karvakasaa lähelläni. En herännyt pelkästään nälkään vaan myös ympäröivään kylmyyteen. Tämä uusi paikka ei ollutkaan niin mukava, miltä se oli aluksi vaikuttanut. Ainoa lämmönlähde oli karkea asia alapuolellani, josta lämpö tuntui haalenevan pois sitä mukaa kun aikaakin kului sekä vierelläni oleva mytty, joka tuntui jollain tavalla liikehtivän. Ihan kuin se olisi tärissyt niin kuin huomasin pian omankin kehoni reagoivan tähän koleuteen. Minulle tuli suunnaton tarve avata suuni ja inistä. Missä se kaikki lämpö ja se karkea asia ja se erittäin maukas neste oli? Mihin kaikki oli ehtinyt kadota nukkuessani? Vatsani kurniessa yritin hapuilla uloketta, josta olin aikaisemmin saanut vatsantäytettä, mutta sitä ei löytynyt kerta kaikkiaan mistään, vaikka kuinka yritin sitä kaikin voimin etsiä. Vierelläni mytty mönki minun mukanani. Tunsin sen liikkeet toisella puolella kylkeäni, kun se ajoittain kallistui kohti ja kosketti vartaloa.
Kesti jonkin aikaa, kunnes isompi ja karvainen mytty palasi. Tungin heti ensimmäisenä itseni juomaan lämmintä nestettä, vaikka vierelläni möngertävä mytty tuntui tekevän täysin samaa. Samassa myös hiljenin, kun hätä ei enää ollutkaan niin läsnä, mitä se oli vasta hetki sitten ollut. Turvallisuuden tunne täytti niin kehon kuin mielen, eikä minun enää tarvinnut palata takaisin kokemiini kauhunhetkiin. Kunhan niin ei vain enää kävisi ja tämä karvamytty pysyisi luonani! Karkea asia palasi luomaan painetta vartalooni. Aiemmin liikkeet olivat olleet varmempia ja sulavampia. Nyt ne olivat osittain melko hätäisiä ja nopeampia. En nauttinut tästä alkuunkaan! Liikkeen mukanaan tuoma lämpö sai kuitenkin olon uneliaaksi. Karkea asia lopetti käsittelyni ja siirtyi seuraavaksi vierelläni hötkyvään myttyyn. En kerta kaikkiaan jaksanut enää ajatella selkeästi ja hetken päästä vaivuinkin jo syvään uneen.
// 277 sanaa
