Laventelitaivas
Kirjoittaja: Untuva
Sädesäihke ärähti jotain omista virheistäni, johon vastasin mulkaisulla soturin suuntaan. Mitä kolli oikein tuolla tarkoitti? Ajattelin jättää asian sikseen, sillä mielestäni minulla ei ollut aiheeseen liittyen mitään järkevää lisättävää. Antoi soturin ajatella mitä ajatteli. Oranssiraidallinen kolli ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Seuraavaksi toinen lateli kovaan ääneen, kuinka hän ei ollut tehnyt Korpikastetta kohtaan mitään väärää, ja että naaraalla se viirasi päässään, ja mitä vielä. Sädesäihke vaikutti ulkoisesti siltä, että tuota todella otti Korpikasteen käytös päähän. Mutta mitä hän minulle siitä pauhasi?! Minä hyvää hyvyyttäni olin toiselle vähän vitsaillut, ja tässä lopputulos! Ei kai se minun ongelmani voinut olla, jos toinen ei ymmärtänyt sitä vitsiksi – oli mukana siihen viittaavaa äänensävyä tai ei. Miten yhtäkkiä Korpikasteen huono käytös tuntui olevan minun syytäni… Siltä se ainakin tuntui, vaikka Sädesäihkeen purkaus ehkä olikin tarkoitettu itse Korpikasteelle.
“Selvästi sinä olet se, joka on sohinut ampiaispesää ja sitten valittaa kun on ampiaiset kimpussa”, tiuskaisin toiselle.
“Hei olkaa kunnolla siellä takana”, Syreenisumun ääni tuntui keskeyttävän kummankin aikomukset. Katsahdin eriparisilmät omaavaan partion johtoon, joka oli kääntynyt kannoillaan selkeästi valmiina puuttumaan tilanteeseen. Kuinka häpeällistä! Oliko Sädesäihke saanut minut juuri tiuskimaan muiden kuullen. Kaiken lisäksi vielä nuorempien sotureiden. Katsoin kollia kulmat kurtussa. Häpeän tunne valtasi kehoni yhä isommin. Pidin huolen, ettei se näkynyt ulospäin ja kohotin samalla leukaani ylemmäs. En kyllä puhuisi kollisoturille enää ikinä mitään!
“Varmaan parasta keskittyä nyt partiointiin”, Unikkohämy sanoi rauhallisesti ja asettui minun ja Sädesäihkeen välille. Aijaa! En olisi ikinä arvannut, että partioinnissa pitäisi oikeasti partioida. Ensimmäinen kerta, kun tuostakin kuuli. Pyöräytin silmiäni ja lähdin Syreenisumun perään häntä kiivaasti puolelta toiselle heiluen. Askellukseni oli vahva ja voimakas, ja sitä ohjasi ärtymys. Tämän piti olla päiväni kohokohta ja nyt Sädesäihke oli sen pilannut!
Unikkohämy jäi kulkemaan matkaa Sädesäihkeen kanssa. Suljin korvani täysin heidän osaltaan. En tiennyt keskustelivatko he jostain vai kulkivatko vain hiljaisuudessa. Minusta tuntui vain siltä, että kaksi naarassoturia olivat vain halunneet erottaa minut ja Sädesäihkeen, ettei tilanne jatkuisi. Ja hyvä niin! Minulla ei ollut kollille ainakaan enää mitään hyvää sanottavaa. Ei ainakaan kokemani häpeän jälkeen.
// Säde?
