Laventelitaivas
Kirjoittaja: Untuva
Katselin kuinka isäni katosi päällikön pesään. Hän oli juuri käynyt vaihtamassa muutaman sanan varapäällikön kanssa. Korppisiipi alkoikin hetkessä jakamaan partioita. Yllätyin, kun nimeäni ei mainittu. Olisin juuri tällaisena päivänä partioinut erittäin mielelläni. Minulla ei oikein ollut vastuutakaan, kun ei ollut oppilasta koulutettavana niin kuin usealla muulla soturilla Eloklaanissa. Koko auringon nousu oli kulunut muita tarkkaillen. Sisartani ei ollut näkynyt vielä missään, mutta Talvikkitakku tuntui muutenkin viihtyvän omissa piireissään. Päivät vain kävivät niin kovin tylsiksi, jos niihin ei saanut mahdutettua mahdollisimman paljon soturin aktiviteetteja. Lehtisade oli muuttanut ilman melko koleaksi ja se taas oli muuttanut veden lämpötilaa hyisempään suuntaan. Paloin suorastaan uimaan ja yrittämään uusia tekniikoita, mutta uiminen oli järkevämpää aina jättää lämpimimmille päiville. Liian kylmä vesi tuntui heikentävän suoritusta. Vesi oli kyllä paikoin myös todella korkealla ja virtausta vastaan sai kirjaimellisesti taistella. Siltikin tykkäsin siitä, kun sain silloin tällöin viedä itseni aivan äärirajoille. Uiminen oli minulle erittäin tärkeää. Se jotenkin osasi tyhjätä ajatuksia paljon paremmin, mitä mikään muu tekeminen tässä klaanissa. Kesken partioinninkin sitä saattoi ajatella vaikka mitä. Virtausta vastaan taistellessa oli mahdotonta miettiä mitään turhaa. Huokaisin syvään ja katsahdin ylhäälle. Ehkä seuraavana päivänä sitten.
