Laventelitaivas
Kirjoittaja: Untuva
Astelin Sädesäihkeen rinnalla aivan Syreenisumun vanavedessä. Unikkohämy oli jättäytynyt hieman taemmas. Mikä Korpikastetta oikein risoi? Eihän naaras mikään itse pyhimys ollut muutenkaan, useasti hänen suustaan saattoi päästä melko tökeröjä kommentteja kesken partioinnin tai milloin missäkin tehtävässä. Soturi ei kuitenkaan ollut koskaan käyttäytynyt niin minun seurassani, kuten tänään. Aloin miettimään Sädesäihkeen sanoja siitä, että Korpikaste luultavasti tarkoitti kommenttinsa hänelle, eikä meille muille partion jäsenille. Syreenisumu ja Unikkohämyhän olivat oikein mukavia kissoja, enkä osannut keksiä, mitä jollain olisi voinut olla heitä vastaan. Silmäilin vähän uudella katseella vierelläni askeltavaa Sädesäihkettä korvannipukoista hännänpäähän. En yhtään ihmetellyt, että klaanissa tapahtui paljon sellaista, mistä minä en tiennyt. Yleensä keskityin vain ylläpitämään hyvin pintapuolista toveruushenkeä muiden eloklaanilaisten kanssa, enkä täten tiennyt toisten draamoista tai mitä ikinä heidän välillään sitten tapahtuikaan. Riittävästi tapahtui jo omankin perheen sisällä, ja siitä sai yleensä kiittää Talvikkitakkua. Naarashan majaili tälläkin hetkellä oppilaiden pesässä.
Olin ollut niin innoissani saalistuspartiosta. Noh, vieläkin oli mahdollisuus nauttia siitä.
“Olipa Korpikaste lempeällä tuulella”, naukaisin odottaen jotain reaktiota muilta partion jäseniltä. “Oletko Sädesäihke varma, ettet vahingossa astunut toisen hännän päälle aamutuimaan?”
// Säde?
