Laventelitassu
Kirjoittaja: Untuva
Rinnassani oli pakottava tunne, kun innostuksen nostattama energia vilisi suonissani. En voinut uskoa, että hiirenkorvan suuret harjoitukset olivat täällä! Innostuksen lisäksi minua hieman jännitti, sillä Kuolonklaani osallistui myös – tosin emme heitä vastaan suoranaisesti kilpailleet. Se kuitenkin antoi harjoituksiin lisämaustetta, sillä pääsi näkemään millaisia oppilaita rajan toisella puolella oli. En kuitenkaan aikonut kiinnittää toisiin liikaa huomiota, sillä keskittymiseni tulisi olemaan omassa joukkueessani. Joukkueet oli jo ehditty jakaa, ja olin onnekseni päässyt sisareni kanssa samaan joukkueeseen! Talvikkitassun avulla saisin pidetty jännityksen varmasti kurissa. Meidän kahden lisäksi joukkueeseen kuului vielä Vaahteratassu sekä Kimalaistassu. Kumpaakaan heistä en kunnolla tuntenut. Vaahteratassu oli kuulemani mukaan entinen erakko, sen tiesin hänestä. Kimalaistassua en ollut vielä uskaltanut lähestyä, sillä naarasparalta puuttui yksi neljästä jalasta. Minun kävi vähän häntä sääliksi, mutta ajattelin, että en osaisi sen takia olla oikealla tavalla tämän seurassa. Ehkä se muuttuisi nyt, kun joukkueena tulisimme olemaan paljon tekemisissä. Olihan isäni kuitenkin hänen mestarinsa, joten Kimalaistassusta tulisi kolmijalkaisenakin varmasti oiva soturi! En epäillyt Mesitähden koulutustaitoja laisinkaan. Mesitähti toimikin joukkueemme mestarina yhdessä Kirpputäplän kanssa. Hän oli Vaahteratassun mestari. Minua vähän harmitti, ettei oma mestarini päässyt näkemään, miten suoriutuisin harjoituksista, vaikka muuten Salviakatse olisikin ollut tylsää seuraa. Ehkä joukkueen sijoitus sitten kertoisi mestarilleni tarpeeksi, ainakin toivoin niin. En jaksanut jäädä murehtimaan turhia. Olihan nyt hiirenkorva eli lehtikato oli takanapäin. Se nostatti automaattisesti tunnelmaa!
Ensimmäisenä lajina oli pesänrakentaminen. Tosin olimme jo valmiita – tai ainakin olimme valmiita Talvikkitassun mielestä. Punaturkki vaikutti meihin muuhun kolmeen joukkuelaiseen tyytymättömältä, mutta mestareiden silmissä ylpeys loisti naaraan kasvoilta. En minä uskonut Talvikkitassun minuun olevan tyytymätön, mutta varsinkin Kimalaistassu tahtoi aina saada kaikesta syyt niskoilleen. Mitäpä naaras sille mahtoi, ettei hän voinut täysin samalla tavalla toimia kuin me muut? Kyllä oppilaasta varmasti olisi apua jossain, siitä olin varma. Kilpailussa pystyi menestymään vain, jos jokainen meistä pystyi toimimaan, ja jos pystyisimme toimimaan kaiken lisäksi vielä yhdessä. Yhteistyötä tehden. Toimintamme ei ollut varmastikaan mestareiden silmissä kaunista katseltavaa. Sen takia loin isääni pahoittelevan katseen. En minä muuta halunnut kuin tehdä hänet ylpeäksi. Ensimmäisenä Mesitähti ja Kirpputäplä tarkastivat pesämme, mutta pian saapuisi toisetkin mestarit sen arvioimaan. Yhteistyön puutteesta huolimatta olimme saaneet silti aikaan hyvin mallikkaan pesän. Olin itse keksinyt rakentaa pesän juuri tähän vanhaan ketunkoloon. Se vaikutti juuri riittävän isolta meille kaikille. Toki olisimme ehkä voineet vuorata suuaukkoa paremmin, mutta ainakin sisäpuolella hääräillessäni olin yrittänyt tehdä alustasta mahdollisimman mukavaa nukkumiseen. Mesitähti tuli ulos pesästä ensimmäisenä Kirpputäplä vanavedessään. Ruskeasilmäisen kollin kasvoilla oli ystävällinen ilme, eikä hän näyttänyt meihin pettyneeltä. Ehdin jo huokaista helpotuksesta. Mesitähti kuitenkin selitti, että muut mestarit tulisivat vielä kiertämään ja arvioimaan pesämme.
“Lähden arvioimaan viidennen joukkueen pesän”, Mesitähti kertoi meille, kun kaikki me oppilaat olimme kerääntyneet kahden mestarin luokse. “Kirpputäplä jää tänne teidän kanssanne siksi aikaa, kunnes pesää tullaan arvioimaan. Palaan sitten takaisin ennen seuraavaa lajia.”
Päällikkö lähti liikkeelle ja Kirpputäplä jäi luoksemme. Pienikokoinen kolli suuntasi luotamme hieman etäämmälle istumaan. Hän ei tainnut haluta kuunnella juttujamme. Suuntasin katseeni muihin oppilaisiin, kun Talvikkitassu aloitti taas piikittelemään Kimalaistassua. Minunkin mielestäni kukat olivat olleet huono ajatus pesänrakennuskilpailun yhteydessä, mutta ymmärsin myös, ettei Kimalaistassu pahaa tarkoittanut. Vaahteratassukin oli loukkaantunut jostain. Hän katseli vain kulmiensa alta ja värisytti viiksikarvojaan. Oli tässäkin joukkue!
“Meillä on vielä monta lajia jäljellä, joten eikö olisi parasta opetella toimimaan yhdessä?” sanoin kuuluvalla äänellä, kun en enää jaksanut kuunnella toisia. Käännyin katsomaan Vaahteratassua.
“Olet kaikista vanhin meistä, joten tietenkin saat tulla kuulluksi, mutta meille nuoremmillekin tulee antaa mahdollisuus päättää asioista”, sanoin viitaten siihen tilanteeseen, kun naarasoppilasta ei olisi huvittanut kerätä sammalia.
“Minä en kyllä ala tuon komenneltavaksi!” Vaahteratassu kivahti ja osoitti hännällään Talvikkitassua. Talvikkitassun vastaus toiselle ei ainakaan helpottanut Vaahteratassun oloa.
“Kimalaistassu, sinun pitää myös osallistua rohkeammin kilpailuihin! Tiedän, että jopa sinäkin pystyt tekemään jotakin, jos vain yrität”, epävarmuus saattoi kuultaa äänestäni. Minun oli jotenkin vaikea puhua tällaisesta toiselle. Kimalaistassu näytti kuitenkin niin kiitolliselta sanoistani, etten uskonut sanoneeni täysin väärin. Ennen kuin Talvikkitassu ehtisi taas aukaista suutaan Kimalaistassusta työnsin sisareni sivummalle, jotta pystyisin kuiskimaan tämän kanssa ilman muiden kuulemista.
“Mitä jos kilpailu kaatuu yhteistyöhömme?” kuiskasin aidosti huolestuneena. Tämän pystyin ilmaisemaan vain vihreäsilmäiselle naaraalle. Pysähdyin istumaan, kun välimatka muihin oli tarpeeksi iso. Istuessamme vierekkäin turkkimme hipoivat toisiaan. Se rauhoitti olemustani, joka oli saanut kolauksen pesänrakennuksen hulinasta.
“Tiedän, että haluat voittaa. Mutta me emme pysty siihen ilman koko joukkuettamme! Se tarkoittaa, että sinun pitäisi antaa mahdollisuus myös Kimalaistassulle. Minusta tuntuu, että hän todella yrittää! Varmasti myös sinunkin hyväksesi”, puhelin hiljaa kuiskien. “Tosiasia nyt kuitenkin on, ettemme voi joukkuettamme vaihtaa. Meidän täytyy vain hyväksyä se tällaisenaan ja yrittää parhaamme. Yksin yrittäminen ei kuitenkaan enää riitä.”
Uskoin kaiken olevan jo selvää Talvikkitassulle, mitä äsken hänelle kerroin. Minäkin halusin voittaa. Halusin todistaa kaikille, kuinka etevä oppilas jo olin! Minulla oli tunne, että kyllä siskonikin ymmärtäisi, mitä voittamiseen vaadittaisiin. Oli niin ihailtavaa nähdä, miten kilpailuhenkinen Talvikkitassu oli. Hän olisi varmasti sen tähden vahvin joukostamme. Toki Vaahteratassu oli kaikista pidemmällä koulutuksestaan, joten hänkin oli vahva kilpailija. Kimalaistassullekin varmasti löytyisi jotain. Meidän pitäisi vain oppia toimimaan yhdessä, vaikka nyt se näytti mahdottomalta, kun ei kukaan muu kuin Kimalaistassu edes tainnut ottaa puheitani tosissaan.
// Talvikki/Kimalainen?
// 816 sanaa
// KP-boosti
