Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
”Au!” vinkaisin yhtääkkiä kivusta.
”Mitä, sattuuko sinuun joku?” Kuusihäntä Kysyi huolestuneena
”Tuntui kuin joku olisi potkaissut mahaan.” vinkaisin.
”Ovatkohan pennut syntymässä?”kumpanini Kysyi kun kiinnitin hetkeksi katseensa vatsaani. Murahdin turhautuneena,pyörittelin silmiäni ja vastasin:
”Eivät tietenkään ole höpsö!” Murahdin turhautuneella mutta myös vähän huvituneella äänellä.
Pari päivää myöhemmin
”Mitä mieltä olet pennuista?” Kuusihäntä kysyi yhtäkkiä.
”Mitä tarkoitat?, tarkoitatko että odotan niitä innolla tai en?” kysyin hämillääni ja pyörittelin hännän päätäni turhautuneena kumppanini epäselvästä kysymyksestä.
”Joo juuri sitä tarkoitin.” Kuusihäntä Maukaisi pahoitelevasti ja kosketti hännän päällään kylkeäni.
”Odotan niitä erittäin kovasti! Olen koko ajan halunnut pentuja… sinun kanssasi…” naukaisin hymyillen mutta ääneni vaimeni lauseeseen lopussa miltei kuulumatomaksi… Yhtäkkiä Minua alkoi väsyttää aivan kamalasti ja kerroin sen kuusihänälle ja sitten nousin ylös tassutaen pois kumppanini luota kohti pentutarhaa. Tuntui pahalta jäätä hänet sinne… Mutta en voinut mitään… Kun olin vuotelaani niin mietin millaista pentujeni elämästä tulisi kun eloklaani oli kuolonklaanin vallan alla? Ainakaan penut eivät voisi uskoa tähtiklaanin joten jos he kuolisivat niin en näkisi heitä enään koskaan…
Pari kuuta myöhemmin olin pentutarhassa kuusihänän kanssa kunnes yhtäkkiä tunsin vatsassani kivuliaan tunteen, ähkäisin kivuliaasti ja sopersin:
”P-penut taitavat tulla”, sopersin kivun keskeltä ja tunsin kivuliaan supistuksen vatsassani ja kirkaisiin kivusta kimalaistoive oli auttamassa minua koska oli ollut pesässä ja koska hän osasi parannuksesta ja yrtteistä jotakin tiesi. Kirkaisiin kivusta kun toinen supistus i
ski kunnes aivan yhtäkkiä kuononi edessä oli keppi ja kuusihäntä kehotti:
”Otta ja pure tätä aina kun tulee supistus!” Kuusihäntä kehotti pikaisesti ja siirtyi sitten huolestuneena kauemmas minusta. Hymyillin ja ottin keppin leukkojeni väliin ja puraisin sitä lujaa seuraavan supistuksen tulessa.
”Ensimmäinen pentu”, joku vierestäni naukaisi mutta en kivun sumusta tunnistanut kissaa. Kiljaisin kivusta ja keppi leukkojeni välissä rusahti säpäleiksi Ja kuulin jonkun sumeasti naukaisevan viimeisen peunun tuleen valahdin helpotuksesta alusilleni kivuliaasti huohottaen ja sitten nostin katseeni heikosti pentuihin. He olivat täydellisiä! Minulla oli kaksi täydellistä pikku pentua: poika ja tytär… He olivat niin täydelliset… Poikani oli kilpikonna kuvioinen aivan kuten minä… mutta erona minusta hänellä oli valkoisia yksityiskohtia… Ja tyttäreni oli ruskea aivan kuten isänsä… Katselin kuinka kauniit pikkuiset pentuni imivät maitoa vaatsaani vasten…
”He ovat täydellisiä…” Kuiskasin lempeällä äänellä. Kuusihäntä kehräsi ja sivelli hänällälään kylkeäni.
”Kuusihäntä… Voisiko tämä naaras olla korpipentu?” Kysyin hymyillen kumppaniltani onnellisena.
”Kyllä ja tämä taas voisi olla varpupentu”, kuusihäntä kehräsi ja kosketi hänällään kollipentua hymyilin ja nyökkäsin iloisena. Kun pennut viimein lopettivat imemisen niin ne alkoivat vikisemään aivan kamalan suloisella äänellä. Kehräsin ja ihailin pentujani hymyillen kunnes lopulta pennut nukahtivat ja antoivat minulle rauhan
*He ovat täydellisiä mutta en olisi halunnut kuunnella koko aikaa heidän vikisemistään… ” Ajattelin hymyillen. Katselin heitä vielä hetken kunnes minua alkoi väsyttää ja sitten käperyin kiinni pentuihini ,nukahdin.
Vähän aikaa myöhemmin pentujen syntymästä. Olin pentutarhassa sisällä pentujeni kanssa ja ihailin heidän liikeitäån kun he mönkivät ympäri maakualusia… Kuitenkin aivan yhtäkkiä pikkuiseni avasivat silmänsä ja alkoivat tutkimaan pesää katseellaan. Onneksi Kuusihäntä oli juuri tullut pesään nähdäkseen pentujemme avaan silmänsä ensi kerran.
”Katso! Varpupennulla on sinun silmäsi… Ja korpipennulla on minun vihreät silmäni…” Hihkaisin innoissani. Hetken kun olin katsellut pentujeni silmiä niin päätin että minun kannattaisi sukia heidät ja itse asiassa heidän pitäisi kohta nukkua päiväunet… Vetäisin nopeasti mutta hellästi varpupenun lähemmäs minua ja aloin suukimaan kollin turkkia ja huomasin että kuusihäntä oli ottanut neuvostani vaarin ja oli alkanut sukimaan korpipentua varpupentu pyristelli ja vinkui närkästyneenä. Kun olin saanut suitua poikani niin ruokkin heidät nopeasti ennen kuin nousin istumaan ja aloin patsitelemaan heitä nukkumaan. he katselivat minua närköstyneinä eivätkä ilmiselvästi aikoneet mennä nukkumaan. Vilkaisin huvitunenaa kuusihäntään ja sitten lupasin että kerron heille tarinan kunhan he menevät sen jälkeen päiväunille. Mietin hetkisen kunnes lopulta aloin kertoa pikkuisille vanhoista klaaneista: varjoklaanista, tuuliklaanista, myrskyklaanista ja jokiklaanista joilta eloklaanin kissat olivat perineet paljon.
*Toivon todella että tästä saa puhua*, mietin huolestuneena. Pennut varmaan ajattelevat että olisin itse elänyt tuonna aikana mutta en ole… Lopulta pennut alkoivat haukotella ja möyriää unisesti maakualusilla. Hymyillin ja kehrääsin iloisena, painauduin kiinni kuusihäntään ja katselin ylpeänä pikkuisia pentujani jotka nukkuivat Jo syvästi vierelläni. Nuolaisin nopeasti molempia päälaeltaan ja naurahti kun varpupentu nurisi unissaan ja pyörähti ympäri mumisten unissaan.
//Kuusi? Pennut?
