Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
Venytelin ja tunsin oudon painavan tunteen. Katsahdin hämilläni vatsaani ja tajusin että se oli vähäk isokoisempi kuin se oli aiemmin ollut. Odotinko pentuja vai olinko lihonnut tajuamattani? En usko että olin lihonut. Enkä osannut edes ajatella että odotaisin! Minulla oli oppilas.. En voisi opettaa häntä samalla kun hoidin pentuja ja asustelin pentutarhassa. Päätin kysyä asiaa myöhemmin parantajilta sillä olin eilen luvannut oppetavani oppilaalleni tänään taisteluliikeitä, opetaisin naaralle ne ja sitten voisin hätäillä kaikessa rauhassa sitä että odotanko pentuja vaiko en.
Tassutin ulos pesästä ja huomasin miltei heti oppilaani haukkatassun aterioimassa parantajaoppilaan vienotassun kanssa. Jäykistyin, naaras saattaisi huomata helposti että odotin pentuja! Tai ehkä ei.. Eihän se edes ollut varmaa ja jos se oli edes totta niin sentään se olisi niin alussa että sitä olisi miltei mahdotonta huomata. Tassutin lähemmäs naaraita hymyillen.
”Haukkatassu, nyt olisi aika mennä taisteluharjoituksiin. Haukkatassu nosti häntänsä hilpeästi pystyyn.
”Jee!” naaras hihkui innokkaasti. ”Heippa, vienotassu! Nähdään myöhemmin!” naaras lisäsi vienotassulle. Vienotassu nyökkäsi pienesti ja vilkaisi minua. Oliko hän huomannut että odotin? Eihän hän voinut. En uskonut että odotin.. Mutta toivoin sitä! Tassutin kuitenkin lopujen lopuksi ulos leiristä ja varmistin että haukkatassu tulisi perässä. Tassutin hitaasti kohti harjoitteluun sopivaa pientä aukiota. Päästyäni sinne aloin oitis miettiä mitä voisin opettaa haukkatassulle, jotain ei raskasta mieluiten.
”Harjoitellaan puolustusliikeitä, minä näytän esimerkkiä, valmistaudu hyökkäyseen”, mauun ja kiinnitän katseeni naarasoppilaan vasempaan etukäpälään huomaisin kuinka naaras asetui enemmän vasemmalle puolustaakseen sitä puolta, hyökkäsin äkkiarvaamatta naaraan oikealta puolelta ja läimmäisin pehmeästi naarasta korvaan. Kun laskeuduin maahan niin käännyin oitis oppilaaseeni päin.
”Näin sinun pitäisi toimia”, selitän lempeästi. ”Yritä sitä nyt minuun” lisään. Haukkatassu kiinniti katseensa oikealle puolelleni mutta kun aloin puolustuskannalle niin naaras teki juuri niinkuin olin oppetanut. Jouduin yllätäen epätasapainoon ja lössähdin maahan vatsalleni.
”Tuo oli hyvä”, mauun ja kömmin pystyyn.
”Moniin menään takaisin leiriin”, mauun. Halusin jo tietää odotinko pentuja vaiko en. Haukkatassu näytti närkästyneeltä mutta nyökkäsi joten lähdimme takaisin leiriin. Yllätäen alkoi sataa lunta ja se vasta minua harmitinkin, emme tarvineet enään yhtään lisää lunta! Murahdin närkästyneenä ja tassutin leiriä kohden suutuneena lumelle. Pääsimme onneksi nopeasti leiriin.
”Haukkatassu, vaihtaisitko pentutarhasta maakualuset? Saisit sen jälkeen vapaaikaa”, mauun. Haukkatassu nyökkäsi mielissään ja kipiti pentutarhaan. Hymähdin ja tassutin ylväästi parantajien pesälle, tunkeuduin turkki lumessa sisään. Ravistelin nopeasti lumet turkistani.
”Hei, leimusilmä? Haluaisin varmistaa erään asian”, mauun. Vienotassu tuijotti hetken minua mutta siirsi katseensa kuitenkin takaisin yrtteihin.
”Niin?” leimusilmä kysyi.
”Haluaisin varmistaa odotanko pentuja”, mauun. Leimusilmä nyökkäsi ja alkoi ilmeisesti tutkia minua tai sitten hän teki jotain muuta.
”Onnea, sinä todellakin odotat pentuja, mutta sinun ei tarvitse kuitenkaan vielä siirtyä pois tehtävistäsi sillä se on vielä niin alkuvaiheessa”, kolli maukui. Sydämeni hypähti ilosta. Minä ja kuusihäntä saamme uuden pentueen! Ehkä yllätäisin hänet myöhemmin! Uskon että tämä haluaisi olla että siiryn oitis pentutarhaan mutta halusin vielä jonkin aikaa hoitaa vielä soturintehtäviä.. Haluaisin viettää aikaa käärmekullan kanssa! Voisin viettää todella paljon aikaa sitten sypressikuiskeen kanssa kun olisin pentutarhassa mutta halusin viettää enemmän aikaa käärmekullan kanssa en näet ollut hetkeen ollut naaraan kanssa tekemisissä. Ikävä kyllä kuusihännällä varmaan olisi joka tapauksessa kiireitä Naavatassun kanssa! Ja minulla on vielä haukkatassun kanssa, mutta nyt aijon viettää aikaa käärmekullan kanssa! Kiitän ja käännyn pois päin parantajasta. Lähden etsiskelemään käärmekultaa mutta löysin kuitenkin sypressikuiskeen istuskelemassa pentutarhan edustalta joten päätin kertoa jo pentutarhaan siirtyneelle odotavalle ystävälleni.
”Hei, Sypressikuiske!” kehrään. Sypressikuiske huomasi minut yllättäen ja nosti häntänsä mielissään ylös.
”Hei lehtomyrsky!” naaras vastasi hymyillen. Siirtelin hetkisen tassujani lumessa kunnes siirsin katseeni taas ystävääni hymyillen.
”Odotan kuusihännän pentuja”, mauun ylpeänä. Sypressikuiskeen katse kirkkastui ilosta.
”Mutta älä kerro hänelle! Haluan yllätää hänet vähän myöhemmin ja haluan olla vielä vähän aikaa soturintehtävien pariissa!” pyydän silmät suurina ja anovina. Sypressikuiske hymyili ja nyökkäsi.
”Kiitos, ajattelin mennä käärmekullan luo”, mauun ja lähden silmät loistaen etsimään ystävääni. Vilkuilin ympärilleni kunnes lopulta huomasin käärmekullan tassutavan ulos soturien pesästä.
”Hei, käärmekulta! Haluasitko ehkä metsästää yhdessä? Emme ole hetkeen olleet oikein tekemisissä joten ajattelin että se olisi kivaa! Ihan kahden vain? Sopiiko?” mauun innokaasti. Käärmekulta pysähtyi nopeasti ja käänsi katseensa minuun.
”Sopii kyllä, mutta entä haukkatassu?” naaras kysyi.
”Annoin hänelle vaapata! Menään nyt kuitenkin metsästämään! Voidaan jutella enemmän sitten metsällä”, kehrään. Käärmekulta nyökkäsi ja tassutimme yhdessä ulos leiristä. Kun olimme hyvän matkan päässä leiristä niin pysähdyin kuin edessäni olisi ollut jokin este. Nostin kuononi pystyyn ja aloin haistella ilmaa riistan varalta. Huomasin pari laimeaa riistan hajujälkeä, hiiri, päästäinen ja myyrä. Kuitenkin ne olivat niin laimeitta että ei edes kannattanut yrittää seurata hajujälkeä. Haistoin kuitenkin jotain tuoreempa, haistoin oravan! Se oli voinnyt tästä vasta äskettäin.
Asetauduin vaanimisasentoon ja näytin hännälläni merkin käärmekullalle tehdä samoin. Hiivin eteenpäin kunnes jo näinkin oravan joka taisi etsiä ruokaa. Pysähdyin nopeasti.
”Käärmekulta, mene tuonne jotta voimme piiritää sen”, kuiskaan ja odotan kuinka naaras hiipi sinne minne olin käskennyt. Hiivin toiselle puolelle aukiotta jotta orava juoksisi käärmekultaa päin, jos se huomasi minut ennen kuin olisin tarpeeksi lähellä. Hiivin hitaasti lähemmäs oravaa kunnes tunsin kuin jokin olisi potaksut minua, päästin pienen inahduksen mutta se silti riitti säikäyttämään oravan. Onneksi se juoksi niinkuin olin suunnitellut kohti käärmekultaa. Katsahdin vain juuri ja juuri huomatavasti suurentunnutta vatsaani.. Oliko pentuni potkaisut minua? Ei varmaankaan. Siirsin nopeasti katseeni kohti käärmekultaa jota kohti orava oli juossut mutta kuitenkin näinkin oravan hännän katoavan juuri käärmekullan vieressä olevan puun oksistoon. Näin siitä aina välillä pienen vilauksen mutta tiesin että olimme menetäneet sen.
”Hiirenpapanat!” ärähdin ja nousin seisomaan. Tassutin kohti käärmekultaa harmissani.
”Menetimme tuon oravan mutta kyllä me toivottavasti löydämme jotain muutakin! Yritetään nyt uudestaan”, mauun. Oli minun syytäni muutenkin että olimme menettäneet sen oravan! Katsahdin vatsaani. Ei.. Ei se ei ole teidän syyttäne pennut! Se on yksin minun syytäni.
”Käärmekulta, haluan kertoa sinulle kuitenkin jotain ennen kuin jatkamme saalistusta”, mauun.
//käärme? 🙂
KP-boosti käytössä
