Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
”Jaah… ajattelin vain untani. Unessani emoni tuli tänne”, käärmetassu kertoi.
”Emo? En tiennyt että sinulla on emo…”, hämmästelin. Käärmetassu näytti vaivautuneelta ja hän vetäytyi kauemmas minusta. Lähestyin naarasta huolestuneena ja miettin olinko sanonut jotain pahaa? Minua harmitti että olin saanut käärmetassulle vaivautuneen oloon…
”A-anteeksi…” Mumisin nolona.
”Onko emosi kuollut? Onko hän tähtiklaanissa?” Kysyin uteliana.
”Olen varma että hän olisi siellä ainakin jos hän on kuollut, uskon myös isäsi olevan siellä, he kyllä varmasti suojelevat sinua tähtiklaanista olen myös varma että tähtiklaani pelastaa meidät”, aloin höpisemään tähtiklaanista.
Yhtäkkiä kuulin taakani kuolonklaanin kissan tassujen rapinaa ja tämä huomauti minulle:
”Mitäs täällä rikkotaan sääntöjä? Etkö tiedä että ei saa puhua teidän niistä mukamas esi-isitäne?” Kuulin kuolonklaanilais kollin kylmän äänen ja tunnistin kollin leppävarjoksi.
”A-anteeksi… E-en tarkoittanut…”, takeltelin Kauhistuneena.
”En ole kuuro, mutta saat tästä rangaistuksen”, leppävarjo naukaisi kylmästi.
”M-minkä…” Kauhistuin. Leppävarjon ilme ei muuttunut se oli koko ajan ilmetöön se teki minulle epämiellyttävän olon…
”Sinun täytyy siivota pesiä ja et saa poistua leiristä kahteen päivään”, leppävarjo naukaisi kylmästi ja ilmeetömästi. Kolli menni pimentovarjon luo raportoimaan koheluksestani… Käännyin käärmetassun puoleen ja pahoitelin että minun oli poistuttava. Naaras nyökkäsi ja jäi miettimään emostaan mistä koko jupakka oli alkanut… Menin klaaninvanhimpien pesään ja Selitin että minun pitäisi siivota heidän maakualusenssa. he katselivat vähän hämillään minua, varmaan siksi että olin nyt soturi…
”No… Sain rangaistuksen kun puhuin siitä mistä emme saa nyt puhua”, selittin. Klaaninvanhiman katselivat hetkiseen toisiaan ja tassutivat ulos yhtä lukuunottamatta hän oli nuorin heistä hänen ei olisi vielä edes tarvinnut olla täällä mutta hänen jalkansa oli rampautunut eikä hän voinut enään olla soturi…
”Miksi et mennyt muiden mukaan ulos?” Utelin samalla kun vaihdoin viherkatseen makualusia.
”Jalkaani särkee ja makoileminen huvittaa tällä hetkellä enemmän kuin ulkona oleminen.” Sypressikuiske vastasi.
”ai, no haluatko jutella se olisi mukavaa näin pesiensiivouksen ohessa”, kysyin samalla kun yritin saada sammalia hyvin.
”Sopii”, Sypressikuiske vastasi. Kun sain viherkatseen makulset hyvin nii siirryin hiiloskatseen maakualusiin, noukin sammalet ja tiputtin ne pesään nurkkaan sitten otin vaalmitaa sammalia jotka olin saanut jo ennen kuin olin edes ehtinyt pesään. Asetelin sammalet hyvin ja laitoin vähän höyheniä lisäksi.
”Sitten nokilinnun”, mutisin itsekseni.
”Onko pian minun maakualusteni vuoro?”, Sypressikuiske naukaisi hymyillen.
”Kohta, muuten voitko sitten siirtyä vähän?” Kysyin hymyillen ja toivoin että naaras ei olisi närkästynyt sanoistani…
”Tietysti.” Sitten sypresikuiske nousi ylös ja siirtyi reunempaan. ”Tarvitsetko apua?” Sypressikuiske kysyi hymyillen.
”Kyllä kiitos, voisitko hakea lisää sammalta? Se pääsi loppumaan”, kysyin hymyillen.
”Minä menen! Huolehdithan, ettei kenenkään alusissa sitten varmasti ole piikkejä.” Sypressikuiske naukaisi kiltisti mutta selvästi tiukalla äänellä. Hymyilin ja käännyin ympäri jatkamaan nokilinnun maakualusten vaihtamista. Kun Sypressikuiske palasi takaisin pesään hän pudotti sammalet maahan ja kysyi olinko katsonut löytyköö maakualusista piikkejä. Nolostuin mutta nyökkäsin vaikka se ei ollut Totta…
Sypressikuiske kaalisti päätään mutta ei uudelut enempää. Hän istahti ja jäi katsomaan työtäni koska en ollut suostunut siihen että naaras autaisi minua maakualusten vaihtamisessa. Noukin uudet sammalet ja asetelin ne tarkasti nokilinnun vuotelee. Lopulta käännyin ja aloin vaihtamaan Sypressikuiskeen maakualusia.
//Sype?
