Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
”E-en vain kykene uskomattomaan vaikka haluaisin…”, makuun ääni surua tulvillaan.
”Kyllä sinä tulet uskomaan. Olen aivan varma”, käärmekulta rauhoiteli. Nyökkytelin mutta käänsin kuitenkin katseeni nopeasti pois naarasta sydämeni tuntui särkyvän enkä kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin kuolonklaanin kissan kuolemaa.
”Miksi hänen piti kuolla…? Tuntuu ihan siltä kuin olisin oikeasti tappanut hänet.. en kestä..” mau’un surunmurtamana. Painauduin sydän turtana surusta lähemmäs ystävääni. Halusin vain käpertyä maakualusilleni kuusihännän kanssa mutta olin tyytyväinen että minulla oli käärmekulta hän ainakin ymmärtäisi minua aina.
*Ainakin minulla on hän…* Ajattelen yrittäen saada kollin pois ajatuksistani. Suljin silmäni hetkeksi ja ajattelin mielessäni perhettäni, varputassua, korpitassua ja kuusihäntää ajattelin sitä kun näkisin heidät taas. Mutta rauhaliset ajatukset sammuivat heti kun ajatuksiini hiipi kuolonklaanin kolli jonka olin tappanut. Näin edessäni perheeni jotka katselivat minua inohten, kuulin heidän äänessään inhon. Räväytin silmäni uudestaan auki ja olin ulahtaa säikähdyksestä mutta sain sen tukahdettua.
”Käärmekulta? Haluan nyt kuulla tarkasti miksi he eivät luulisi minua murhaajaksi ja inhoaisi minua loppuikäni?” Nau’un surua äänessäni.
//Käärmekulta tai muut pelastajat?
