Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
Olimme päässeet takaisin leiriin ja nyt koko klaani oli ympärillämme kyselemässä mitä oli tapahtunut. Käärmekulta oli ihan mykkänä eikä ilmeisesti kyennyt vastaamaan. Naaras itse asiassa huijui. Yllätäen aivan kuin joku olisi vetänyt käpälät altani niin lyyhistyin maahan. Käärmekultakin näytti romahtavan maahan. Näin taas kuinka pimeys yritti valata mieleni. Silmissäni alkoi sumenemaan. Mutta ei en pyörtyisi nyt! Minun pitäisi taistella pimeyttä vastaan, vaikka se tarkoittaisi pyörtymistä niin silti se voisi johtaa kuolemaan.
”Kettu.. Kettu tämän teki..” ulahdan pienellä äänellä. Voimani olivat loppussa. Tiesin että ei olisi hyvä haskaata kaikkia voimia.. Toivottavasti en kuolisi.. Lopulta tunsin kuinka pimeys valtasi minut ja menetin tajuntani.
Aukaisin heinnosti silmäni ja huomaan että olen nyt parantajien pesällä. Yritän nousta mutta käpälät eivät kantaneet.
”Ai olet hereillä! Sinun pitää levätä jonkin aikaa ja pysytellä täällä! Leimusilmä sanoi että minun pitäisi kertoa se sinulle jos heräät sillä hän on nyt nukkumassa”, vienotassu maukui. Hymyilin pienesti.
”Missä käärmekulta on?” kysyn huolissani ystävästäni.
”Hänkin on täällä, hän heräsi jo aiemmin”, naaras vastasi hiljaisesti.
”Huhuu? Saanko tulla katsomaan lehtomyrskyä?” kuulin kuusihännän huolestuneen äänen.
”Tule vain mutta ole varovainen hän on vielä heikkona”, parantajaoppilas kertoi hiljaa ja luikki omille maakulausilleen. Kuusihäntä nyökkäsi hymyilen ja tassuti luokseni ja istuutui vierelleni.
”Hei, lehtomyrsky”, kumppanini maukui hymyillen. Kehrään heikkosti ja räpyttelen silmiäni.
”Kuusihäntä.. Halusin kertoa sinulle jotain!” kehrään. Kuusihäntä kosketti kuonollaan minun kuonoani ja kehräsi.
”Niin lehtomyrsky?” kumppanink kehräsi.
”M-minä odotan uutta pentuetta”, mauun hymyillen hennosti. Kuusihäntä näytti järkyttyneen.
”Sinäkö odotit meidän pentujamme koko ajan kun olit kettutappelussa??” kolli maukui järkytyneen oloisena. Hymyni hyytyi ja nyökkäsin vähän alapäin.
//Kuusi?
KP-boosti käytössä
