lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
Silmäni painuivat viiruiksi kun kuulin tytäreni sanat, ne tuntuivat parhaalta.
”Kyllä se on oikein mahtavaa”, mau’un sydämelisesti tyttärelleni. Katsahdin nopeasti varista jonka korpitassu oli tuonut jaetavaksi minun ja hänen kesken. Räpäytin silmiäni ja tunsin vastustamatonat ylpeyttä tytärtäni kohtaan; eihän varis ollut hänen napamaansa? Tai ehkä oli mutta tytäreni oli kuitenkin tuonut sen tuoresaaliskasasta siitä olin varma. Nuuhkin silmät viiruissa, mieteliäänä varista, nyrpistin nenääni – en oikein perustanut variksista mutta oli se paljon parempi kuin päästäinen! Vatsani murisi kuin käskeäkseen minua syömään. Kumaruin variksen puoleen ja haukkasin siitä palan. Söin hitaasti ja rauhallisesti silmät kiinni, aukaisin silmäni ja katsoin korpitassua tytärtäni suoraan silmiin ja tunsin että tästä hetkestä puutui vain poikani varputassu ja kumppanini kuusihäntä.. Emme olleet kovinkaan paljoa yhdessä sen jälkeen kun he olivat tarpeeksi vanhoja oppilaiksi.
”Korpitassu napasitko tämän variksen itse?”, kysyin, uskoin että tyttäreni kertoisi minulle totuuden. Ainakin toivoin että hän olisi rehellinen minulle emolleen.. Laskin pääni takaisin varista kohden ja aloin syömään sitä odottaessani korpitassun vastausta. lopulta tunnuin olevan täynnä joten työnsin lopun varista tytärelleni. Hän tuntui edelleen mietivän vastausta kysymykseeni – tai ehkä on järkevämpi sanoa että muisteli sillä muistelahan tytäreni pitäisi jotta hän osaisi sanoa oliko hän napanut variksen vai ei.
//korpi? 😉
