Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
Minua peloti että kettu veisi voiton joka tapauksessa, olimme molemmat heikkossa kunnossa emmekä tulisi jaksamaan enään kauaa taistela. Oli kyllä kettukin jo sen näköinen että voisi luovuttaa mutta miksi se niin tekisi? Olimme niin heikkoja että sen ei varmaan tarvitsisi enään kauaa taistella ennenkuin emme voisi enään tehdä mitään ja sitten se voisi tehdä meille mitä ikinä mielii! Hiivin huomaamattomasti otuksen taakse ja kipusin sen selkään. Kettu ei huomioinut minua kun käärmekulta härnäsi sitä. Pureuduin nopeasti kettun niskanahkaan ja pidin kynnet tiukasti kettussa kiinni mutta ote oli heikko niinkuin oli koko muukin kehoni. Joka liike tuntui kokoajan kivuliaalta. Huomasin sivusilmällä käärmekullan hyökkäneen kettun etujalan kimppuun. Kettu ulisi ja heiti ensin käärmekullan irti käpälästään ja sitten minut niskastaan. Lenähdimme molemmat parin kettunmittan päähän. Olin taas törmätä siihen puuhun mihin olin aiemmin lentänyt mutta ilmalento päätyi onneksi vähän aiemmin että tipahdin maahan ja jäin siihen hetkeksi pökeryksissäni. Nousin vaivaloisesti pystyyn ja ähkäisin mutta päätin olla valmis hyökkämään takaisin kettun kimppuun jos olisi pakko. Yllätyksekseni näin vain kettun hännän pään katoavan pusikkoon pois päin leiristä. Käärmekulta makasi vieressäni ilmeisesti edelleen pökeryksissä. Tunsin mielihyvää siitä että olimme saaneet kettun pakosalle. Lyyhistyin taas ähkäisten kivusta maahan sillä jalkani eivät jaksaneet kantaa. Tuijotin eteenpäin kohti käärmekultaa silmät lasituneina, nostin hitusen päätäni.
”Käärmekulta me voitimme.. Kettu pakeni..” kuiskaan ystävälleni. Pakotauduin nousemaan pystyyn ja tunsin kokoajan kuinka käpäläni tärisivät. Käärmekultakin nousi hitaasti.
”Meidän pitäisi päästä leiriin.. En halua kuolla tänne verenhukkaan.. En halua että pentuni kuolevat.. He ansaitsevat elää”, mauun heikkosti. Tuijotin vetoavasti ystävääni.. Meidän olisi aivan pakko päästä leiriin ja nopeasti! Minä ainakaan en jaksaisi enään kauaa..
//käärme?
KP-boosti käytössä
