Lehtotassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Muistelin sitä taistelua ja kaikkein eniten sitä kohtaa missä minun oli ollut pakko peräntyä taistelusta. Kuusihäntä ja ampiaispisto olivat pelastaneet minut suurelta kuolonklaanilais kollilta, olin ollut silloin niin lähellä tähtiklaanin joutumista… onneksi he pelastivat minut, Kuusihäntä oli saattanut minut parantajien luo ja sitten hän oli kertonut Liljatuulelle ja leimusilmälle mitä oli tapahtunut, hän lähti takaisin taisteluun vaikka yritin estää häntä… minä tarvitsen häntä en halunnut menettää kollia. Kuusihäntä oli luvannut minulle että hän kyllä palaa luokseni, ja se oli totta hän oli palannut aivan pian luokseni sillä mesitähti oli luovuttanut ja sitten kuolonklaanin päällikö henkäystähti oli julistanut jotain mutta minä en välittänyt minä vain kehrääsin iloisena sitä että kuuihänän ei tarvitsisi taistelaa enään. Kuulin joidenkin kuolonklaanin kissojen jutelevan lähistöllä sitten kuusihäntä alkoi tuijotaa Silmät virussa niitä kissoja jotka olivat vieneet leimusilmän ja liljatuulen mennessä. Ravistelin päätäni selvitääkseni ajatuksiani sillä en halunnut hautautua ajatuksinii kuulin minua nuoremman käärmetassun nyyhkytystä, minua kävi naarasta sääliksi sillä usein pesätoverimme vihatassu tiuski naaralle vihaisena. Lopulta nukahdin ajatuksini upoutuneena.
Näin unta… siinä olimme yhä taistelussa katselin ympärilleni kauhistuneen että olihan tämä oikeasti unta? Tämä nimittäin näytti todella paljon todelta… näin vain kun eloklaanin kissoja kaatui en kumminkaan tunnistanut kissoja mutta tunnistin eloklaanin tuoksun… viimeisin kuolema sai minut säpsähtäämän, kissa oli ainut jonka tunistin… h-hän hän oli kuusihäntä… juoksin ystäväni luokse aloin nuolemaan kollin naama ja kylkiä anoen että kolli avaisi silmänsä ja heräsi! Lopulta minä avasin silmäni ja huohottin pelästynennä.
Aamulla juuri kun olin herännyt niin minä tapasin ampiaispiston joka kertoi että lähdemme metsästyspartioon.
”Keitä siinä on mukana?” Kysyin. Ampiaispisto vilkuili ympärilleen etsien jotakuta, mutta sitten hän havahtui ja vastasi minulle.
”Kultasiipi, käärmetassu ja kyyhkypyrähdys.”, ampiaispisto vastasi. Katsahdin vaaleanharmaaseen naaraseen lähdimme tassutamaan häntä kohti ja aloimme odottamaan käärmetassua ja kultasiipeä. Naaraat tulivat meitä päin. Ampiaispisto nyökäytti päätään tervehdykseksi ja kultasiipi nyökkäsi takaisin.
“Lähdetään”, Kyyhkypyrähdys niminen kuolonklaanilainen naukaisi kovaan ääneen ja partio lähti matkaan.
“Hei! Minä olen Lehtotassu”, naukaisin lempeästi.
“Kuka sinä olet?“ kysyin vielä. Naaras oli hetken hiljaa, kuin ei olisi minua kuullutkaan, kunnes lopulta vastasi hiljaa:
“Minä olen Käärmetassu.” naaran äänessä kaikui väsymys ja nälkä.
”Kaunis nimi”, naukaisin hymyillen. Hetkiseen päästä huomasin oravan hajun heilauttin hääntänii nopeasti että muut tajuaisivat pysähtyä, hiivin hiljaa oravaa päin ja loikasin sen päälle antaen taapavan puraisun. Nousin ylpeänä ylös ja tassutin muiden luo.
Vähän aikaa myöhemmin koko partio kyyhkypyrähdystä luukun ottamat olivat saaneet jotain, tajusin kyllä miksi Naaras ei ollut saanut mitään hän oli nimittäin tarkailut jokaista liiketäme. Katselin käärmetassua naaran silmissä loisti ylpeä katsee hän oli saanut myös oravan.
”Lähdetään takaisin leiriin”, l
Kyyhkypyrähdys naukaisi kovaan ääneen. Asetuin taas käärmetassun viereen.
”Hyvin napasit tuon oravan!” Naukaisin lempeästi hymyillen.
”kiitos”, käärmetassu vastasi hymyillen ujosti. Naaras ei ollut kovinkaan puhelias tapaus ainakaan uusien tuttavuuksien kanssa, minä kyllä haluan tutustua häneen paljon paremmin! Olin upoutuneena ajatuksinii koko loppu partion ajan. Kun olimme leirissä niin minä ehdotin että voisimmeko käärmetassun kanssa ja tottakai myös kyyhkypyrähdyksen kanssa mennä juttelemaan oppilaiden pesään. Naaras oli nyökänyt hiljaisesti. Lähdimme kävelemään pesää päin mutta kun huomasimme lammikotassu nimisen kissan, naaras. nukui oppilaiden pesässä tai siis ei hän nyt nukunut. Kun olimme lammikotassun luona niin naukaisin että voisiko naaras katsoa Perämeri kun juttelimme pesässä. Naaras nyökkäsi ja kyyhkypyrähdys tassuti pois. Käännyin käärmetassua päin hymyillen.
”Minulla on nälkä mutta emme saa syödä ennen kuolonklaanin kissoja. Känähdin ja kysyin olivatko kuolonklaanin kissat Jo syöneet? Naaras puudusti päättään ja jatkoi juuri hakemanssa orava, se oli käärmetassun napamaa saalis. Kohauttin lapojani ja aloin puhumaan innoissani.
Lopulta naukaisin hyvää yötä käärmetassulle sillä oli jo myöhä ja halusin nukkumaan. Suljin uupuneet silmiäni mutta en saanut unta, ajatuksisani kiepui vain tähtiklaani ja kaikki kissat jotka olimme sinne menettäneet taistelussa, ja se kuinka lähellä minä olin joutua sinne.
*miksi kuolonklaanin piti voitaa? Meillä olisi ollut paljon kaikki paljon paremmin ilman heitä*, ajatellin surumielisenä.
Kun viimein oli Aamu niin ampiaispisto tulli herättäämän minut. Katsahdin ympärillenin ja huomasin edessäni sen suuren kollin joka oli retutanut minua! Nousin istumaan ja kysyin unisesti mitä asiaa ampiaispistolla oli:
”Sinusta tulee tänään Soturi”, ampiaispisto naukaisi.
”Minun kuminkin pitää ensin mennä sanomaa se pimentovarjolle”, ampiaispisto jatkoi. Nousin pystyn ja jäin odottamaan että ampiaispisto olisi valmis, kolli tuli pian ulos pesästä ja heilautti häntäänsä pesää päin. Tassutin sisään, minua ujostuti aivan kamalasti. Pimentovarjo niminen naaras katsoi minua. Katsahdin nopeasti taakseni ja huomasin Ampiaispiston rohkaisevaan katseen. Huokaisin syvään ja odotin että saisin tietää nimeni, tiesin kyllä että tämä oli väärin mutta en koskaan sanoisi sitä pimentovarjolle! Naaras katseli minua kylmän-välinpitämättömästi ja hän vain tokaisin uuden nimeni olevan lehtomyrsky.
Käännyin iloisena ampiaispistoa päin ja Naukaisin:
”Kiitos kaikesta! Olet ollut paras mestari mikä minulla on koskaan ollut!” Iloitsin.
”Onnea lehtomyrsky”, ampiaispisto onniteli minua ylpeänä. Lähdin ampiaispiston perässä ulos. Ajattelin että menisin käärmetassun luo. Huomasin kyyhkypyrähdyksen ja menin kysymään että voisko hän tulla mukaani jota voin jutella käärmetassun kanssa. Käärmetassu katseli minua.
”Hei, käärmetassu”, naukaisin ylpeästi naaralle.
”Hei lehtotassu”, käärmetassu naukaisi. Katselin häntä hetken ja sitten minä huomautin minun nimeni olevan nykyään lehtomyrsky!
KP-boosti käytössä
