Lehtotassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Söin oravaa ärsyyntyneenä vilkaisemataakaan vihatassua.
*Hiirenaivoista kinata ristasta”, harmittelin hiljaa mielessäni. Nousin ylös kun olin syönyt oravani, tassutin vihatassua kohti ja kysyin.
”Vihatassu, voimeko lähteä etsimään reittiä takaisin kotiin?” Kysyin kyllästyneenä.
”Miksi? Haluatko muka takaisin?” Vihatassu kyseli.
”Mitä?! Etkö muka itse haluaa takaisin???” Huusin suutunena.
”Hyvä on sitten”, vihatassu myöntyi tylisitynenää. Vihatassu nousi seisomaan ja lähdimme siihen suuntaan mistä oletimme leirin olevan.
”miksi edes piti lähteä pois reviriltä??” Kysyin uteliana vihatassulta.
”Etkö ymmärrä!??!?!! Halusin vain koetella rohkeutasi! Taidat kylläkin olla pelkuri”, vihatassu huusi vihaisena. Tassutime kauemmas toisistamme yritin hillitä itseäni kiljumasta että en ollut pelkuri!
Oli kulunut jo päivä siitä kun olimme lähteneet takaisin leiriä kohti. Muistelin kuinka kauan oli kestänyt sinne mentäessä
”Hmm, kolme tai kaksi päivää, eli vielä kaksi tai yksi päivä niin olemme kotona!”
”Olemme taas kohta kotona!” Kiljaisin innoissani.
”Hiljaa”, vihatassu pyysi venon vihaisella äänellä.
”Selvä sitten”, huokaisin harmistunena.
”Miksi juuri vihatassun kanssa? Miksi juuri hänen!??” Kiljun mielessäni.
*yrittää muistaa miltä silloin näytti kun olimme menossa toiseen suuntaan!* Annelin itseltäni. Huomasin yhtäkkiä tutun pensaan, lähdin juoksemaan sitä kohti mieteliäänä että oliko se ollut klaanin revirillä vai sen ulkopuolella. Kunnes huomasin tutun tuoksun
*Eloklaanin tuoksu olemmeko Jo nyt eloklaanin revirillä?*. Hämästelin.
*eikai sentään?* mietiskelin. Nuuhkien tuoksua tarkemmin se oli laimeaa mutta kyllä se oli eloklaanin tuoksua! Yhtäkkiä tunnistin vihatassun tuoksun eloklaanin tuoksusta. Vihatassu tuli myös tutkimaan tuoksua mutta onneksi ei kovinkaan lähelle minua.
*Toivottavasti jäljitys taitoni ei petää minua! Minun on aivan pakko onnistua jäljittämään tuoksumme avulla takasin kotiin!* ajattelin mielessäni. Lähdin. seuraamaan tuoksua vaikka se ei ollut kovin vahva ja vaikka olin surkea jäljityksessä. Kompuroin kömpelösti eteenpäin hajujälkeä seuraten.
*Toivottavasti onnistun pääsemään pian eloklaanin revirille*, ajattelin mieteliäänä.
”Lehtotassu mitä sinä teet?!” Vihatassu kysyi hölmistyneenä.
”Löysin eloklaanin tuoksua ja nyt yritän seurata sitä!” Huusin takaisin.
Jatkoin matkaa kiinnittämättä huomiotta vihatassuun. Haju oli laimeaa mutta kyllä se oli hyvin huomattavissa. Hiivin hiljaa eteenpäin huomaamatta melkosuurta kiveä, kompastuin siihen tyrmistyneenä ja pyörin hetken maassa pökeryksisä. Kunnes lopulta pysähdyin törmätessäni taas kiveen. Maakaasin siinä hetken pökeryksisä, nousin puudustelen turkkiani kunnes huomasin eloklaanin tuoksun yhä voimakkaammin. Haisteliin maata ja tunnistin ampiaispiston tuoksun. Muihin tuoksihin en kiinnittänyt huomiota.
”vihdoinkin!!!! Olemme melkein kotona!” Huusin innosta. Aloin uudestaan tutkia ampiaispiston tuoksua sen varalta että se olisi tuore silloin olisin heti lähtenyt seuraamaan tuoksua mutta se oli laimeahkoa. Nuuhkin ilmaa ajattelen että olisi hyvä hetki saalistaa katselin ympärilleni etsien vihatassua kunnes yhtäkkiä huomasin kollin aivan reviirin ulkopuolella.
”Odottaa tässä niin minä saalistaan”, naukaisin selvät ohjeet vihatassulle. Lähdin hiipimään yhtä tuheas pensasta, sillä olin huomannut siellä varpusen. Loikasin varpusen päälle ennen kuin se ehti lentää pois. Purin sen kuoliaaksi ja tassutin takaisin vihatassun luo.
”Tässä”, mumisin sulkia suusani.
”Meidän täytyy jakaa tämä”, huomautin Lempeästi, vaikka minua yököti ajatuskin syödä samaa ristaa vihatassun kanssa. Laskeuduin ja aloin syömään varpusta vihatassun kanssa.
\viha?
