Lehtotassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Tassutin vihatassun vieressä kohti leiriä, olimme jo niin lähellä!
”Olemme pian kotona!” Huusin iloisena. Lähdin juoksemaan leiriä kohti vaikka se oli vielä aika kaukana mutta minä tiesin missä Se oli tämä revirin osaa oli ollut se paikka missä olin saanut entisimäisen oravanin!
”Olemme aivan pian kotona!” Huusin onnellisena
Yhtäkkiä melkein törmäsin tumman ruskeaan tabby-kuvioiseen tuurkiin.
”Mitä ihmettä…”hämästelin.
”H-hei Ampiaispisto… mitä sinä täällä teet?” Takelsin huomatesani törmäänenin ampiaispistoon.
”Etsin teitä kuutamolainen kanssa”, ampiaispisto vastasi vähän hämästyneen näköisenä.
”tuota… etkai ole vihainen… ampiaispisto?” Takelsin vähän pelokaalla äänellä.
”En ole vihainen”, ampiaispisto naukaisi helpotunella äänellä.
”Olen iloinen siitä että olette kunnossa”, ampiaispisto huokaisi iloisena.
”Hyvä että et ole vihainen”, naukaisin helpotunella äänellä. Lähdimme kävelemään leiriä kohti kuutamolaine ja vihatassu jutelivat takana päin, katsahdin taakseni mietien oliko kuutamolaine vihainen vihatassulle? Se ei kuumikaan kuulu minulle…
Lähdin juoksemaan ampiaispisto ja vihatassu sekä kuutamolaine perässäni.
”Tätä Onnellisempaa palauttaa ei voi olla!” Kiljaisin innoissani.
”Rauhoitu lehtotassu”, ampiaispisto huomauti. Jaarutin ja haisteliin ilmaa.
”Voisinko saalista ja viedää riistaa mukanamme leiriin?” Kysyin hymyillen.
”Ei nyt lehtotassu, meidän pitää palata takaisin leiriin ja kertoa että olette palaneet”, ampiaispisto naukaisi hymyillen.
”Ei sitten”, huokaisin hitusen pettyneenä. Jatkoimme matkaa kunnes pysähdyin huomatesani sisäänpääsy tuunelin.
”Onkohan mesitähti vihainen meille?” Kuiskasin vihatassun korvaan.
”Älä ole pelkuri!” Vihatassu tiuskaisi minulle. Sävähdin tyrmistyneenä, ja käännyin katsomaan sisäänpääsy tuunelia huokaisin syvään ja tassutin leiriin sisään.
Kaikki katselivat meitä hämmästyneeninää.
”Me olemme palanneet…” naukaisin vähän ujosti Koska olimme olleet jo niin kauan poissa… katsoin ympärilleni etsiskelen kuusitassun ruskeaa turkkia.
”Tuolla!”, huudahin ja olin juosta kuusitassun luo mutta ampiaispisto pysätyi minut. Katselin hölmistyneenä ampiaispistoa
”miksi sinä noin teit?” Kysyin närkästyneenä.
”Ensin meidän pitää kertoa mesitähdelle se että olette palaneet”, Ampispisto pahoiteli.
”Ai… en tajunnut että meidän pitäisi ensin kertoa mesitähdelle…” takelsin tyrmistyneenä.
”Ei se mitään mennän nyt vain”, ampiaispisto rauhoiteli minua. Tassutin kivetyneenä Ampiaispiston perässä kohti mesitähden pessä.
”Minua pelotaa”, mutisin pelokaalla äänellä. Tassutin yhä vain lähemmäs mesitähden pessä kunnes olimme pesään edessä.
”mesitähti! Tulee tänne”, ampiaispisto huusi. Meritähti tassuti ulos pesästä vilkaisen alas.
”Lehtotassu ja vihatassu olette palaneet”, mesitähti naukaisi.
”Niin”, naukaisin hieman ujosti.
”Etkai ole vihainen?” Kysyin mesitähdelltä.
”En mutta Muistakaa että reiiviirin ulkopuolelle ei saa mennä, ja se että oppilaat eivät saa poistua leiristä ilman mestariaan”, mesitähti muisti.
”Kiitos”, naukaisin hämmästyneenä siitä että mesitähti ei ollut vihainen.
Lähdin tassutamaan kauemmas Ampiaispistosta ja jätin myös vihatassun riitelemään kuutamolainen Kanssa halusin vain päästä kuusitassun luo!
*On kyllä pakko sanoa että en haluaisi olla kuutamolainen paikkalla, vihatassuhan on todellinen maan vaivaa!* mietiskelin mielessäni. Yhtäkkiä karjuvirne niminen kolli asteli kuusitassun luo jutelemaan.
*Mitä ihmettä eihän karjuvirne ole kuusitassun mestari…* hämästelin aivan hämillääni.
*eikö Kuusitassun mestari ole rastaskukka? Vai onko rastaskukka saanut pentuja? En usko että rastaskukka olisi saanut pentuja… eihän hänellä ole edes kumppania…* hämästelin. Kunnes ajatellin että karjuvirnehän voi olla myös ihan vain ystävä.
*No ihan sama, ehkä myöhemmin voin jutella kuusitassun kanssa*, ajattelin.
Katsahdin taivaalle huomaten että oli jo myöhä.
”Hiirenpapanat en ehdi jutella kuusitassun kanssa enään tänään… on kai pakko yrittää uudestaan huomenna…” ajattelin harmisani.
Tassutin harmisani oppilaiden pesään lepäämään maakaasin siinä silmät ihan hitusen rakosellaan tutkiskelesaani leiriä huomasin vihatassun tassutavan pesään nousin istumaan ja naukaisin.
”Vihatassu, mitä kuutamolaine sanoi sinulle?” Kysyin uteliana.
”Ei mitään sinulle kuluvaa!” Vihatassu ärähti. Vihatassu painautui vuoteleen uneliaan näköisenä.
”Etkö muuka nuku yhtään?” Vihatassu tiuskaisi minulle.
”Kyllä minä nukun…” naukaisin hölmistyneenä. Painauduin kauas vihatassususta, suljin silmäni.
Tassutin pimeässä metsässä aivan vihatassun kanoilla.
”Onko vielä… pitkä matka vihatassu…” huohottin väsyneenä.
”Vielä vähän matkaa!” Vihatassu huusi takaisin. Juoksin hänet kiinni huohotaen.
”Juostaan kilpaa!” Vihatassu naukaisi lähtien juoksemaan.
”Mutta en jaksa juosta… ja en edes tiedä minne me olemme menossa….”, huohottin henkästyneenä. Mutta vihatassu ei kuunelut.
”Minun on pakko saada hänet kiinni olen häntä vanhempi joten minun on pidettävä huolta siitä että hänelle ei käy huonosti”, huomautin itselleni. Lähdin vihatassun perään huohotaen kunnes en enään millään jaksanut lysähdin maahan huohotamaan, yhtäkkiä vihatassu loikkasi päälleni kynetesillä ja alkoi rapiaa vatsaani teräävin kynsin. Rimpuillin tyrmistyneenä vihatassun alla.
”Lopettaa! Lopettaa!” Huusin tyrmistyneenä. Yhtäkkiä vihatassu kasvoi suuramaksi.
Tunnistin turkkin avulla kuka se kissa oli.
”Lumikoviiksi… mitä sinä teet?” Katselin tyrmistyneenä kuolonklaanin naarasta. Pyristelin yhä hurjemin päästäkseni irti lumikoviiksestä.
”Muistatko mitä sinä teit tyttärelleni? Sinä tapoit hänet!” Lumikoviiksi ärähti. Naaras nosti käpälänssä ja läimäyti minua ja yhtäkkiä kaikki pimeni. Avasin silmäni kauhistuneena. yrtin unohtaa uunen. Nousin nopeasti istumaan ja sitten seisomaan. Huomasin että oli jo aamu, loikasin maahan ja tassutin ulos pesästä.
Kipitin kuusitassun luo hymyillen.
”Hei, kuusitassu!” Huudahin iloisena. Kuusitassu kääntyi minua kohti ja naukaisi.
”Kuusihäntä, Minun on kuusihäntä tätä nykyä mutta hei lehtotassu”, kuusihäntä naukaisi.
”M-mitä oletko jo soturi… olisinmpa ollut paikalla kun sinut nimitettiin soturiksi…” mutisin surulisena.
”Niin kumpa olisit”, kuusihäntä huokaisi. Istahdin ystäväni viereen ja kysyin.
”Minulla on nälkä voisitko hakea vähän riistaa?” Kysyin hymyillen. Kuusihäntä nousi seisomaan nyökäten. Kolli tassuti tuoresaliskasalle ja nouki sieltä oravan ja käntyi minua kohti hymyillen. Kun kuusihäntä oli tuonut oravan aloimme syömään nostin päätäni hymyillen.
”Taivaallista!” Huudahin kun olin syönyt oman osuteeni.
Nousin seisomaan hyvilläänin ja aloin suukimaan turkkiani.
”Kuusihäntä oletko kohta valmis?” Kysyin hymyillen.
”Ihan kohta”, kuusihäntä mumisi suu täynnä ruokaa. Pudistin päätäni hymyillen ja nousi venyttelemään.
Pian kuusihäntä nousikin viereeni ja ehdoti että näyttäisi minulle jonkun taistelulikeen.
”Kyllä kiitos haluaisin kyllä oppia lisää taisteluliikeitä!” Hihkaisin innoissani
”Vaikka väijytyspudotautuminen”, kuusihäntä ehdoti.
”Joo!” Huudahin innoissani. Kuusihäntä loikasi puun rungolle ja Tiputautui minun päälleni kynetesiisällä.
”Vielä minä sinut opettan hyppimään päälleni!” Sihadin huvitunenaa. Loikasin kuusihänän päälle kyynetsisällä, kiersimme siinä hetkiseen kehräten leinkitapelussa. Kunnes lopulta erosimme toisistaame.
”Tuo oli kiva!” Huudahin innoissani.
”Juostaan kilpaa soturien pesälle”, kuusihäntä naukaisi hymyillen. Lähdimme yhtäaikaa juoksemaan sorurien pesää päin, loikkasin pitkän loikkan ja törmäsin soturienpesään.
”Minä voitin!” Hihkaisin innoissani.
”Niin voitit”, kuusihäntä huohotti saadessaan minut kiinni.
”Näytät väsyneeltä, mennään jonnekin rauhaisaan paikkaan jutelemaan”, naukaisin lempeästi.
”Kiitos”, kuusihäntä naukaisi. Lähdimme varjoissan kolkaan leiriä, istuin kuusihänän viereen hymyillen, nojasiin kollin turkiin ja torkahdin hetkeksi mutta aivan yhtäkkiä heräsin kun kuusihäntä heräti minut lempeästi.
”Onko sinusta mukava soturina?” Kysyin hymyillen.
”Ihan kivaa”, kuusihäntä naukaisi hymyillen takaisin.
”ai muka ihan kivaa! Sen on pakko olla aivan mahtava!” Hihkuin innostuneena.
”Ei nyt ihan… se on varmaan vain väliaikaisesta, kyllä se varmaan tulee olemaan mahtava”, kuusihäntä myönsi.
”Niinhän minä sanoin!” Huudahin innoissani.
\kuusi?
