Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimusilmä reagoi sairasaukiolta kuuluvaan askelten ääneen. Hän työnsi päänsä ulos yrttivarastosta ja kohtasi Uskotassun vähintäänkin yhtä yllättyneet kasvot. Parantajaoppilas astui kunnolla esiin varjoista ja tassutti oppilaan eteen ystävällisen ilmeen naamalleen ottaen. Vaikka oppilas oli häntä nuorempi, oli hän silti Leimusilmää huomattavasti isompikokoisempi. Ei sillä, että siihen olisi paljoa vaadittu, koska kolli oli muutenkin melko vajaakasvuinen ja pienempi kuin useimmat eloklaanilaiset.
”Kuinka voin olla avuksi?” hän kysyi reippaalla äänellä nuoremmalta kissalta. Uskotassu väräytti toista korvaansa sen näköisenä, ettei ollut täysin varma, kehtasiko sanoa ääneen asiaansa. ”Anna tulla vain. En minä pure”, Leimusilmä vitsaili, vaikka huomasi heti, ettei se tehnyt oppilaaseen vaikutusta. Hän oli aina pitänyt itseään hauskana, mutta ilmeisesti se oli vain luuloajatus.
”No kun ajattelin, että voisiko jompikumpi teistä opettaa minulle vähän yrteistä”, tummanharmaa kolli maukui hieman hermostuneesti. ”Tietenkin ymmärrän, jos se ei sovi tai jos teillä on niin paljon kiireitä, että ette ehdi opettaa.”
”Liljatuuli on keräämässä ulkona yrttejä”, Leimusilmä sanoi samalla kun otti pari askelta takaisin yrttivaraston suuntaan, ”eikä täällä näyttäisi olevan erityistä ruuhkaakaan hoitoon, joten miksipä ei. Minä voin näyttää sinulle pari yrttiä, joista on sinulle varmasti hyötyä tulevaisuudessa, kun tiedät, miten niitä käytetään.”
Uskotassun korvat ponnahtivat pystyyn. Leimusilmä pyysi häntä odottamaan sairasaukiolla, koska he molemmat eivät mitenkään voineet mahtua yrttivarastoon ilman, että heitä alkaisi huimata tilanpuutteesta. Niinpä hän haki kaikki opettamista varten tarvitsemansa yrtit ja palasi sitten takaisin oppilaan luo.
Ensin hän asetti näytille kepin, jossa oli hämähäkinseittiä. Uskotassu katsoi sitä tarkkaan, eikä hänen selvästikään tarvinnut miettiä kahta kertaa, mikä oli kyseessä.
”Se on hämähäkinseittiä.”
”Aivan oikein. Sitä käytetään tyrehdyttämään verenvuoto ja pitämään haavan puhtaana. Se pitää vain kietoa haavan ympärille. Yllättävän helppokäyttöinen siis. Muista kuitenkin, että jotkin haavat tarvitsevat myös tulehdusta ehkäiseviä yrttejä lisäksi.”
Seuraavaksi Leimusilmä työnsi kollin eteen vahvalta tuoksuvan vihreän kasvin. Uskotassu nyrpisti nenäänsä siitä lehahtavalle hajulle. Leimusilmää huvitti, sillä hän muisteli oman reaktionsa olleen samansuuntainen, kun Liljatuuli oli ensimmäisen kerran näyttänyt hänelle yrttejä.
”Tämä on karhunlaukkaa. Se poistaa myrkyt haavoista ja estää erittäin hyvin esimerkiksi rotanpuremia tulehtumasta. Haavoittuneen on kierittävä niiden päällä.”
Seuraava kasvi tuoksui huomattavasti makeammalta ja sillä oli tuuheat, saniaisen kaltaiset lehdet. ”Tämä tässä on kirveliä. Lehdistä pureskeltu mehu parantaa jo tulehtuneita haavoja sekä pureskellut juuret vatsakipua. Sitä voidaan käyttää myös synnytyksen aikana. Erittäin tärkeä kasvi siis.”
Leimusilmä ihaili sitä, miten keskittyneesti Uskotassu kuunteli häntä. Jos hän olisi klaanin ainoa parantaja, hän olisi tahtonut juuri Uskotassun kaltaisen kissan oppilaakseen. Miksei jopa itse Uskotassua. Mutta onneksi Liljatuuli oli vielä hänen mestarinsa ja toimisi varmasti monen monta vuodenaikaa Eloklaanin parantajana. Leimusilmä ei olisi millään pystynyt ottamaan sellaista vastuuta, mitä Liljatuuli parhaillaan kantoi, yksin vastaan.
Leimusilmä laski laventelin kollin ihasteltavaksi. ”Laventeli parantaa kissan kuumeesta ja vilustumisesta. Se sijoitetaan potilaan nenän alle ja hänen annetaan hengittää sen tuoksua jatkuvasti.”
Uskotassu oli aikeissa esittää kysymyksen, kun karhunvatukat tärähtivät ja Taivaslaulun valkoinen pää työntyi sisään. Naaras nyökkäsi minulle kohteliaasti ja katsahti sitten poikaansa.
”Deimos, tulisitko tänne?”
Uskotassu nyökkäsi nopeasti emolleen ja kääntyi vielä Leimusilmän puoleen. ”Kiitos, kun opetit minulle nämä. Pistän ne tarkkaan muistiin.”
”Hieno juttu”, Leimusilmä kehräsi tyytyväisenä ja huiskaisi kollille häntäänsä hyvästeiksi. ”Tule taas joku päivä käymään, niin voin opettaa lisää!”
Uskotassu väläytti hänelle hymyn, ennen kuin livahti emonsa perässä aukiolle. Leimusilmä huokaisi ja rupesi sitten siivoamaan pesän lattialle leviteltyjä yrttejä.
//527 sanaa
