Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Ulkona oli tullut jo valoisaa, kun Leimusilmä viimein sai päätökseen yrttien lajittelemisen ja laskemisen. Hänen laskelmiensa mukaan ne tulisivat riittämään hiirenkorvan tuloon saakka, kunnes saatavilla olisi jälleen tuoreita kasveja. Nyt, niin kuin joka ikinen vuosi, oli vain rukoiltava, ettei Tähtiklaani koettelisi heitä tänä lehtikatona kovin pahasti. Viimeisin viheryskäepidemia oli yhä tuoreena muistissa, eikä Leimusilmä ollut vielä valmis uuteen koitokseen.
”Sinäpä olet uurastanut.” Liljatuuli tuli hänen vierelleen kantaen hampaissaan pientä yrttikääröä. Hajusta päätellen sen sisällä oli kamomillaa.
”Lehtikato ei odota ketään”, Leimusilmä naurahti vastaukseksi, työntäen samalla tassullaan hauraan lehtikasan kahden isomman kiven väliin, jonne hän oli asetellut muitakin yrttejä jo.
”Meidän pitää käydä tarkistamassa vielä pennut. Käy kuitenkin hakemassa jotakin syömistä itsellesi ennen sitä”, parantajanaaras naukui oppilaalleen, ja se oli enemmänkin käsky kuin kehotus. Leimusilmä ei pistänyt vastaan.
Hän pakitti ulos yrttivarastosta ja suuntasi sitten pesän uloskäynnille. Astuessaan ulos hänen naamalleen iskeytyi viiltävä pakkasilma, jonka hän tunsi keuhkoissaan asti vetäessään henkeä. Mustavalkoinen kolli pörhisti karvansa ja lähti tassuttamaan tuoresaaliskasaa kohti, täysin omiin ajatuksiinsa unohtuneena.
Tuoresaaliskasa oli jo hänen näköpiirissään, kun yhtäkkiä hän tunsi jonkun törmäävän itseensä ja saavan hänet horjahtamaan.
”Anteeksi”, nolostunut mutina kuului punaturkkisen kissan suusta. Leimusilmä ravisteli päätään ja katsahti tarkemmin kissaan, joka oli rynnännyt häntä päin.
”Ei se mitään, Lieskakajo”, parantajaoppilas maukui hymyillen ymmärtäväisesti. ”Minunkin olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi. Teitä isoja sotureita tuppaa muutenkin juoksentelemaan aukiolla miten sattuu”, hän kevensi tunnelmaa vitsailemalla ja naurahti päälle.
//Lieska?
//227 sanaa
