Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Koko loppupäivän Leimusilmä keskittyi itsensä kiireisenä pitämiseen. Hänen oli täytynyt yrittää olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun Vienotassu oli palannut klaaninvanhimpien pesältä. Oppilas ei ollut kysynyt mitään, mutta tämä oli varmastikin huomannut mestarinsa kiihtymyksen.
Illan tullen Leimusilmä käpertyi omaan vuoteeseensa. Hän kuuli Vienotassun tuhisevan jo unissaan omassa pedissään. Nukkumatti vaikutti kuitenkin unohtaneen hänet tänä iltana. Parantajan mielessä vilisi kuvia Lieskakajosta. Se sai hänet samaan aikaan surulliseksi ja vihaiseksi. Mikä hiirenaivo hän olikaan ollut, kun oli mennyt rakastumaan sellaiseen kolliin. Tälläkin hetkellä soturi oli varmasti käpertyneenä oman kullanmurunsa viereen soturien pesässä.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Leimusilmä huomasi päätyneensä unten maille. Unessa hän oli aurinkoisella nummella, jossa lempeä tuulenvire pörrötti hänen turkkiaan ja sai raikkaan vihreän nurmikon aaltoilemaan hänen allaan. Hän juoksenteli ympäriinsä kuin pikkupentu vailla huolen häivää.
Hänen riemunsa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä pian hän huomasi, ettei ollut yksin. Kolli siristi silmiään nähdessään punertavan täplän kaukaisuudessa – se lähestyi häntä päätä huimaavaa vauhtia. Hän yritti mennä karkuun siltä, mutta punainen täplä oli nopeampi ja iskeytyi häntä kohti täyttä vauhtia.
Leimusilmä heräsi älähtäen tuntiessaan jonkun kompuroivan hänen ylitseen.
“Au…” kuului vaimea mauku hänen päältään, eikä Leimusilmän tarvinnut kauaa arvailla, kuka typerä karvapallo kyseessä oli.
“Lieskakajo, pois minun päältäni!” hän sihahti kookkaamman kollin alta ja yritti tuuppia soturia pois päältään. Lieskakajo naukui pahoittelunsa ja kömpi ylös.
Leimusilmä nousi istualleen ja katsahti Vienotassun suuntaan: pieni mytty tuhisi edelleen rauhaisasti omalla paikallaan. Sen jälkeen hän siirsi terävöityneen katseensa Lieskakajoon. Hän kapusi pois vuoteestaan ja viittasi hännällään soturia tulemaan perässä ulos pesästä.
“Mitä ihmettä sinä puuhaat?” parantajan häntä huiskui ärtyneesti, ja hän kääntyi kohtaamaan punertavan kollin heidän päästyään kauemmaksi pesästä. “Eikö asiasi voinut mitenkään odottaa aamuun?”
//Lieska? >:(
