Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuusitassu oli kuin olikin loppujen lopuksi satuttanut itsensä kompastuessaan kiveen. Sillä välin, kun Rastaskukka jäi etsimään lumessa lymyävää ”tappajakiveä”, Leimusilmä vei Kuusitassun parantajan pesälle pikaista tarkistusta varten. Vaikka niin pieni kivi tuskin olisi voinut saada aikaan kovin suurta vahinkoa, parantajaoppilas koki velvollisuudekseen hoitaa myös pienimmätkin ruhjeet.
”No niin, näytäppä sitä tassuasi sitten”, Leimusilmä sanoi Kuusitassulle heidän tultuaan sairasaukiolle, ja ruskeavalkoinen kolli ojensi käpälänsä hänelle.
Leimusilmä käänsi tassua varovasti ympäri ja näki, että kivi oli naarmuttanut polkuanturan pintaa, mistä verenvuoto oli johtunut. *Ei siis mitään vakavaa*, hän ajatteli mielessään.
”Se on vain pikkunaarmu”, mustavalkoinen parantajaoppilas ilmoitti hymyillen. ”Nuolet sen vain puhtaaksi ja pidät jonkin aikaa lumessa, jotta verenvuoto lakkaa.”
”Mitäs täällä tapahtuu?” Leimusilmä käänsi katseensa mestariinsa, Liljatuuleen, joka oli tullut tarkistamaan muiden potilaiden ototilan.
”Tarkistan hurjan kivihirviön hyökkäyksessä loukkaantuneen potilaan vammoja”, kolli vitsaili, ja Liljatuuli naurahti vähän.
”Vai niin”, tummanharmaa parantaja hymähti, ”siinä tapauksessa minä annan sinulle työrauhan.”
”Kiitos”, Leimusilmä nyökäytti päätään ja leikki hetken olevansa hyvin vakavissaan, ennen kuin siirsi ilkikurisen katseensa takaisin Kuusitassuun. ”Toisin sanoen olet kunnossa. Voin kyllä hoitaa siivoamisen yksin loppuun, mikäli haluat mennä lepuuttamaan tassuasi.”
//Kuusi?
