Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimusilmä tiesi Hilehuurteen olevan oikeassa. Hän oli tiennyt tuon asian, jonka kolli oli hänelle nyt ääneen lausunut, jo ties kuinka pitkään, mutta oli aktiivisesti pyrkinyt sivuuttamaan sen. Tästä ei ollut enää paluuta – hänen ja Lieskakajon kohtalot olivat kietoutuneet jo liian tiukasti yhteen, eikä niitä saisi irralleen kuin väkivalloin.
“Kiitos”, Leimusilmä naurahti lopulta käheästi. Hän veti keuhkonsa täyteen ja antoi ilman tulla ulos omaan tahtiinsa. “Minun tarvitsi kuulla tuo. Oikeasti. On aika lopettaa itsesäälissä rypeminen ja tehdä asialle jotakin.” Kaikki näytti nyt kirkkaammalta, ei pelkästään häntä ympäröivässä metsässä vaan myös hänen päänsä sisällään. Hän näki edessään polun, jota hänen oli määrä kulkea löytääkseen oman kohtalonsa.
“Sinun kannattaisi harkita parantajaksi ryhtymistä”, Leimusilmä maukui Hilehuurteelle pilke silmäkulmassaan. “Tai lemmentohtoriksi – veikkaanpa, että klaanissa olisi taidoillesi käyttöä. Minulla ainakin oli.”
Yrtit lojuivat yhä maassa niiden pudottua Leimusilmän suusta. Hän keräsi ne tassullaan yhteen kasaan ja kumartui noukkimaan ne varovasti suuhunsa. “Eiköhän viedä nämä varastolle. Sen jälkeen minun on aika käydä tärkeä keskustelu erään kissan kanssa.”
//Hilebile???
