Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Parantajan viikset värisivät hänen kuullessaan Mesitähden nauravan. Oli jotenkin huojentavaa nähdä, miten kevyin mielin päällikkö tuntui lopulta suhtautuvan edessä olevaan muutokseen. Ei maailma siihen loppuisi, jos päällikkö siirtyisi klaaninvanhimpiin ja Korppisiipi tulisi hänen sijalleen johtamaan klaania. Olisihan se erilaista, mutta muutos ei aina tarkoittanut huonoa.
“Eiköhän Korppisiipi päästä sinut silloin tällöin partioon, jos pystyt osoittamaan, että kykenet myös levähtämään ja oikeasti nauttimaan eläkepäivistäsi”, Leimusilmä kehräsi takaisin veikeä virne naamallaan. “Tosin siitä voi levähtäminen olla kaukana, kun Nokilintu keksii alkaa selvittämään sinulle koko elämäntarinaansa. Voin kokemuksesta sanoa, että siinä menee kauan.”
He molemmat nauroivat ajatukselle, ennen kuin heidän välilleen laskeutui hyväntuulinen hiljaisuus. Leimusilmä nautti turkilleen pyrkivästä ilmavirrasta. Hän huomasi yllätyksekseen, ettei ollut ajatellut Lieskakajoa kertaakaan täällä ulkona. Se sai hänet ymmärtämään jotakin: hänen tehtävänsä parantajana ja päällikön neuvonantajana oli jotain niin arvokasta, ettei hän halunnut antaa omien suhdekiemuroidensa vaikuttaa siihen millään tapaa. Oli kunnia palvella klaania ja sen päällikköä tavoin, joilla vain parantaja pystyi.
“Oletko ajatellut valmistella Korppisiipeä uuteen tehtäväänsä jotenkin, ennen kuin ilmoitat asiasta muulle klaanille?” Mustavalkoinen kolli vilkaisi Mesitähteen syrjäsilmällä, kun he tassuttivat rinnatusten eteenpäin. “Luulenpa, että tämä uutinen saattaa tulla Korppisiivellekin hienoisena järkytyksenä.”
//Mesi?
