Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kun Leimusilmä ryhtyi levittämään yrttitahnaa Yötassun etujalkaan, hän huomasi, miten naaraan koko keho jännittyi. Siitä huolimatta oppilas pysyi kuuliaisesti paikallaan, ainoastaan hännällään kivuissaan huiskien.
”Valmista tuli”, Leimusilmä sanoi ja astahti kauemmaksi nähdäkseen paremmin työnsä jäljen. Naaraan musta turkki oli yltäpäältä liisterimäisen tahnan peitossa, ja hän näytti yleisesti ottaen aivan surkealta. Leimusilmä tunsi myötätuntoa tätä kohtaan. Jos hän itse olisi parantajan polun sijaan valinnutkin soturioppilaan tien, hän saattaisi hyvinkin olla samanlaisessa tilanteessa kuin Yötassu oli juuri nyt. Loppujen lopuksi parantajan työ ei ollut kauhean fyysistä.
”Sinuna lepäilisin täällä vähän aikaa”, parantajakolli ehdotti oppilaalle. ”Tahnan on annettava vaikuttaa jonkin aikaa, ennen kuin sen voi nuolla pois. Etkä sinä muutenkaan voi tehdä mitään tuolla kipeällä jalallasi.”
Yötassu nyökytteli ymmärtäväisen oloisena.
”Eikö mestarisi olekin Pehmoturkki? Minä voin käydä ilmoittamassa hänelle, ettet voi osallistua harjoituksiin ainakaan kahteen auringonnousuun”, Leimusilmä maukui ja katsoi mustaa naarasta pää kysyvästi kallellaan. Yötassu nyökkäsi.
”Kyllä, Pehmoturkki on mestarini.”
”Hyvä! Palaan pian takaisin.”
Sen sanottuaan Leimusilmä jätti Yötassun sairasaukiolle lepäilemään ja lähti metsästämään tämän mestaria soturien pesältä. Hänen ei tarvinnut mennä edes niin kauaksi, sillä kermanvärinen soturi löytyi jo heti aukiolta.
”Hei, Pehmoturkki!” Leimusilmä nosti häntänsä ystävälliseen tervehdykseen. ”Tulin vain ilmoittamaan, että oppilaasi on lepäämässä parantajan pesässä. Hänellä kävi pienimuotoinen onnettomuus ruusupensaan kanssa.”
Pehmoturkin naamalle nousi huolestunut ilme. ”Onko hän kunnossa?” naaras kysyi kulmiaan kurtistaen.
Leimusilmä nyökytteli. ”On kyllä. Vähän vain ruhjeilla ja salvan peitossa, mutta kyllä se siitä”, hän vakuutteli soturittarelle hymyillen. ”Hän pääsee osallistumaan harjoituksiin aikaisintaan parin päivän päästä. Riippuu, kuinka kauan hänen jalallaan kestää toipua niin monesta ruusunpiikistä.”
Pehmoturkki näytti edelleen kovin huolestuneelta. ”Vai niin. No, minä käyn katsomassa häntä vielä tänään!”
”Hieno juttu”, Leimusilmä vastasi ja käännähti ympäri palatakseen takaisin. Hän käveli hölkytti aukion poikki takaisin parantajan pesälle.
”Asia hoidettu”, mustavalkoinen kolli huikkasi sammalilla makaavalle Yötassulle.
//Yö?
//289 sanaa
