Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Jaa-a, siinäpä hyvä kysymys”, Leimusilmä hymähti ja istuutui lähelle pesän seinää, jonne pesän oviaukosta sisään pärskivät pisarat eivät yltäneet. Laventelipentu luimisti jälleen korviaan, kun ukkonen järisytti maata ja metsää heidän ympärillään sellaisella voimalla, että se sai jopa Leimusilmän hiukkasen säikyksi. Hän ei kuitenkaan aikonut näyttää huoltaan pennulle, jotta tämä ei pelästyisi kahta kauheammin ukonilmaa. ”Ehkä taivaskin haluaa välillä muistuttaa meitä olemassaolostaan”, hän totesi lopulta, kohdistamatta katsettaan mihinkään tiettyyn paikkaan tai asiaan.
Laventelipentua Leimusilmän vastaus vaikutti kummastuttavan suuresti. Hänellä olisi ollut varmasti vaikka kuinka paljon kysymyksiä, mutta Leimusilmä päätti tukahduttaa tulvan ennen kuin se edes alkoikaan keksimällä pennulle jotakin muuta tekemistä.
”Hei, haluaisitko leikkiä jotain?”
Laventelipennun korvat pompahtivat pystyyn. ”Joo! Mitä?” Pennun pieni pää kallistui vähän, kun tuo katsoi odottavasti parantajaoppilasta.
Leimusilmä mietti hetken. ”Leikitään sellaista leikkiä, että minä kuvailen sinulle jotakin asiaa tai paikkaa tästä leiristä ja sinun on yritettävä arvata, mikä se on.”
”Joo! Leikitään!” Laventelipennun silmät syttyivät innostuksesta ja tämä kiersi eteeni istumaan, ilmiselvästi valmiina haasteeseen. Jälleen kerran jyrinä järisytti tannerta, mutta pentu ei säikähtänyt sitä yhtä paljon kuin aiemmilla kerroilla – kenties siitä syystä, että oli juuri nyt liian keskittynyt uuteen leikkiin.
”Saanko minäkin osallistua?” Tuulitassu kuikuili vuoteestaan heidän suuntaansa. Leimusilmä nyökäytti hymyillen päätään oppilaalle hyväksyvästi ja rupesi sitten pohtimaan ensimmäistä asiaa.
Viimein hän keksi sen: ”Se on suuri ja harmaa. Päivisin sen päällä toimitetaan tärkeät menot ja öisin sen alla nukkuu merkityksellinen kissa.” Leimusilmä rakasti sitä, että hän sai keksiä arvoituksia. Hän odotti jo mielenkiinnolla, minkälaisia ajatuksia nuo sanat saisivat kahdessa naaraassa aikaan.
//Laventeli?
//246 sanaa
