Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Vienotassun lintuallergian paljastuminen tuli Leimusilmälle pienoisena järkytyksenä. Miten hän ei ollut tiennyt siitä? Ja ennen kaikkea miksi Vienotassu ei ollut sanonut mitään? Hän olisi välttänyt ottamasta tuoresaaliskasasta lintuja, jos olisi tiennyt, ettei Vienotassu pystynyt syömään niitä.
Oppilas jännitti vatsaansa selvästi kivuissaan, kun hän tunnusteli sitä kevyesti tassuillaan. Leimusilmä tunsi häntä kohtaan myötätuntoa mutta myös huolta ja suuttumusta.
“Tietenkin sinä saat yrttejä, olipa niitä sitten kuinka vähän hyvänsä”, hän maukui oppilaalle ja näpäytti tämän nenää hellästi hännänpäällään. “Totta on kyllä, että tältä oltaisiin voitu välttyä, jos et olisi syönyt lintua, vaikka hyvin tiesit olevasi allerginen.” Hän huokaisi ja astui kauemmaksi sammalilla makaavasta oppilaasta. “Minä käyn hakemassa sinulle lääkettä.”
Sen sanottuaan hän kiepahti kannoillaan ja pikakäveli pesän poikki varastolleen, josta ryhtyi saman tien etsimään katseellaan yrttejä, joiden tiesi auttavan vatsakipuun. Heidän malvan lehtensä ja vesiminttunsa olivat lähes tulkoon olemattomat, mutta katajanmarjoja sen sijaan riitti. Niinpä hän keräsi muutaman niitä kaarnanpalan päälle ja kiikutti ne takaisin sairasaukiolle.
“Katajanmarjoja”, hän naukaisi laskettuaan kantamuksensa alas. “Syö nämä niin vatsakipusi pitäisi helpottaa.”
//Vieno?
