Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimusilmä kurkotteli varovasti ylöspäin tassullaan ja yritti saada otetta kynsillään rungosta hapsottavasta kaarnapalasesta. Hänen oli täytynyt nousta varpailleen puun juurella yltääkseen niin korkealle. Lopulta hän tunsi kynsiensä tapaavan kiinteän kuoren ja ryhtyi saman tien repimään sitä irti.
Hän sai juuri ja juuri irrotettua yhden palan, kun jostain lähistöltä kajahti veretseisauttava kirkuna. Kujekulta kutsui häntä apuun! Naaras kuulosti olevan pinteessä, ja Leimusilmän niskakarvat nousivat pystyyn, kun hän erotti sanan ‘kettu’.
Oliko klaanin reviirillä kettuja? Miten hän ei ollut muka haistanut mitään? Paniikinsekaiset ajatukset poukkoilivat parantajan pään sisällä, mutta hän ei jäänyt pitkäksi aikaa paikoilleen odottelemaan, vaan ryntäsi pää viidentenä jalkana Kujekullan huudon suuntaan. Hän ei ehkä ollut soturi, mutta hän puolustaisi klaanitoveriaan hengellään!
Ei mennyt aikaakaan, kun Kujekullan hoiperteleva hahmo tuli häntä vastaan. Tämä piti toista tassuaan ylhäällä, mutta ennen kuin Leimusilmä ehti silmäillä naarasta tarpeeksi vammojen varalta, tämä rysähti maahan. Siinä hänen silmiensä edessä naaras sätki hetken paikoillaan, kunnes lopulta valahti hervottomaksi.
Leimusilmä ei saattanut uskoa silmiään. Hetken verran hän oli totaalisessa shokissa. Mutta sitten hänen sieraimiensa läpi kulki tuulahdus ilmaa siitä suunnasta, josta Kujekulta oli tullut. Hän ei haistanut kettua, hän ei haistanut verta.
Parantaja lähestyi maassa makaavaa soturia hieman tuima ilme naamallaan, sillä pelkäsi pahoin, että tässä oli kyse jostakin niin pentumaisen typerästä, että se ihan suututti häntä. Hänen aavistuksensa osuivat oikeiksi, kun hän naarasta hetken paremmin tutkittuaan tuli siihen tulokseen, ettei tämä ollut edes oikeasti loukkaantunut.
“Oletko tosissasi?” Leimusilmä naurahti ärsyyntyneesti ja tökkäsi tassullaan Kujekultaa kylkeen.
//Kuje? >:(
KP-boosti käytössä
