Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Eilinen oli ollut suoraan sanottuna hullu päivä: Leimusilmä oli vahingossa lipsauttanut Lieskakajolle Nokkospilven odottavan pentuja, sillä oli olettanut tämän olevan asiasta jo tietoinen. Myöhemmin samana iltana Lieskakajo oli törmännyt partiossa koiraan, loukkaantunut ja joutunut parantajan pesälle. Tuulikuiske oli kuollut, ja yksi oppilaista, Kuutamotassu, oli menettänyt häntänsä lähes kokonaan. Leimusilmällä ja Liljatuulella oli ollut käpälät täynnä töitä koko illan, ja he olivat joutuneet ramppaamaan sairasaukiolla vuorotellen pitämässä vahtia läpi yön ihan kaiken varalta.
Aamuaurinko sarasti viimein, ja Leimusilmän vahtivuoro oli ohi. Liljatuulen tultua vapauttamaan hänet, hän suuntasi ulos haukkaamaan happea. Aukiolla oli epätavallisen paljon hälinää tähän aikaan aamusta. Pian syy sille selvisi, kun Leimusilmä huomasi partion mukana vieraan kissan. Kissa näytti nuorelta mutta nuhjuiselta. Parantajaoppilas hiipi lähemmäksi kuuntelemaan Mesitähden ja muukalaisen keskustelua.
“Olen nykyään erakko”, Leimusilmä kuuli nuorukaisen maukuvan Eloklaanin päällikölle.
Mesitähden äänensävy oli ystävällinen, kun tämä vastasi: “Meidän on kuitenkin vietävä sinut takaisin Kuolonklaanin, jotta voit itse puhua Punatähden kanssa. Muuten he etsivät sinua turhaan.”
*Kuolonklaaniin?* Leimusilmä ajatteli mielessään. Sitten hänelle valkeni: tuon kollin täytyi olla Loisketassu, jonka Kuolonklaanin päällikkö oli ilmoittanut kadonneeksi viime täydenkuun kokoontumisessa. Oli kuitenkin hieman outoa, miten tämä oli päätynyt Eloklaanin reviirille. Jos oppilas oli lähtenyt klaanistaan ryhtyäkseen erakoksi, niin miksi tämä oli jäänyt niin lähelle klaanien reviirejä?
“Minä ja Hiilihammas saatamme sinut, kunhan olet ensin käynyt parantajiemme luona. Näytät olevan loukkaantunut”, Mesitähti naukui.
Silloin Leimusilmä päätti astua esiin: “Minä voinkin ottaa hänet tästä saman tien.”
Kissat kääntyivät katsomaan häneen hiukan yllättyneinä. Leimusilmä virnisti pahoittelevasti.
“Anteeksi, satuin vain kuulemaan keskustelunne.”
Mesitähti nyökkäsi hänelle ja kääntyi sitten sanomaan Loisketassulle: “Odotamme sinua täällä, kunnes olet valmis.”
Leimusilmä hymyili Loisketassulle kohteliaasti ja osoitti hännällään parantajan pesän suuntaan: “Tätä tietä.”
Hän käveli kollin kanssa parantajan pesälle, jossa Liljatuuli kohtasi heidät yllättyneenä. Leimusilmä selitti hänelle nopeasti tilanteen ja lähti sitten hakemaan varastosta yrttejä ja hämähäkinseittiä. Hän palasi pian Loisketassun luo ja ryhtyi käymään läpi oppilaan haavoja.
“Eihän se minulle tietenkään kuulu, mutta miksi lähdit Kuolonklaanista, etkä ilmoittanut siitä kenellekään? Toverisi ovat varmasti olleet huolissaan sinusta”, Leimusilmä maukui sitoessaan Loisketassun etutassua.
//Loiske?
