Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimusilmä hymyili oppilaalle. ”Kiva! Tulen pian takaisin”, kolli lupasi ja suuntasi jo toistamiseen aukiolle saman päivän aikana.
Hän käveli lumeen tehtyjä polkuja pitkin tuoresaaliskasan luo, johon oli tullut päivän mittaan lisää täydennystä. Vaikka kasan koko ei päätä huimannut, oli riistaa silti enemmän kuin kukaan olisi uskaltanut toivoa tähän vuodenaikaan.
Leimusilmä nappasi kasan päältä oravan sen enempää ajattelematta ja vei sen parantajan pesälle. Kun Yötassu näki oravan, tämän silmät laajenivat hämmästyksestä. Silloin vasta Leimusilmä tajusi ottaneensa juuri sen oravan, jota jahdatessaan oppilas oli onnistunut loukkaamaan itsensä ruusunpiikkeihin. Leimusilmä tunsi saman tien katumusta siitä, ettei ollut älynnyt katsoa tarkemmin, mitä kasasta valikoi. Toisaalta lehtikadon aikaan ei ollut varaa valittaa – ja sitä paitsi orava oli keskivertoa parempi ja täyttävämpi saalis!
”Toivottavasti tämä ei haittaa”, parantajaoppilas maukui hieman pahoittelevaan sävyyn ja laski kuolleen eläimen Yötassun viereen. ”Ainakin pääset nyt maistamaan itse saalistamaasi riistaa. Näithän sen eteen paljon vaivaa!” Leimusilmä naurahti vähän ja tuuppasi tassullaan oravaa lähemmäksi oppilasta. ”Potilas syö ensin”, hän vaati.
//Yö?
//158 sanaa
