Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Viime yönä Leimusilmää ja Liljatuulta oli koeteltu, kun aamulla parantajan pesälle huonovointisena tullut Korppisiipi olikin yllättäen alkanut poikimaan. Kumpikaan parantajista ei ollut osannut odottaa moista tapahtuvaksi – etenkin, kun merkit raskaudesta olivat olleet niin hyvin piilossa.
Tapahtumat olivat kuitenkin saaneet onnellisen lopun, kun synnytys oli lopulta mennyt niin kuin pitikin ja Korppisiipi oli onnistunut tuomaan maailmaan terveen naaraspennun. Naaraan kumppani, Hiilihammas, oli viettänyt koko yön parantajan pesällä puolisonsa rinnalla, ja seuraavana aamuna tämä oli auttanut häntä ja uutta jälkikasvuaan siirtymään pentutarhalle.
Koko seuraavan aamupäivän Leimusilmä oli käyttänyt synnytyksestä seuranneen sotkun siivoamiseen. Siellä täällä oli pieniä veriläikkiä ja silputtua sammalta, mutta rehellisesti sanottuna oli hän nähnyt kuningattarien tekevän pahempaakin jälkeä synnytystuskissaan. Korppisiivellä oli käynyt tuuri, kun pentuja oli tullut vain yksi tällä kertaa.
Liljatuuli oli lähtenyt pentutarhalle tarkistamaan Korppisiiven ja Kuutamopennuksi nimetyn pennun vointia. Leimusilmä ei suinkaan jäänyt toimettomaksi, vaan hänellä oli jälleen käpälät täynnä töitä, kun Yötassu yllättäen törmäsi parantajan pesälle ruusupensaan piikkien peittämänä ja oikeaa etujalkaansa linkaten.
”Tuota, onko sinulla kiire?” musta naaras kysyi sen näköisenä, että hänellä oli kipuja. ”Tarvitsen hieman apuasi.”
”Sen huomaan”, Leimusilmä vastasi viiksiään värisyttäen ja ohjasi oppilaan peremmälle sairasaukiolle. ”Tässä riittää kyllä työtä kerrakseen”, hän taivasteli itsekseen tutkaillessaan katseellaan ruusupensaan tekosia. Akuuteinta hoitoa kaipasi kuitenkin naaraan oikea etujalka, joka oli täynnä piikkejä.
Samalla kun Leimusilmä rupesi poistamaan piikkejä hampaillaan, hän ei voinut uteliaisuudelleen mitään, kun se nosti päätään: ”Miten on mahdollista, että sinä olet näin täynnä piikkejä? Hyökkäsikö ruusupensas kimppuusi?”
//Yö?
//235 sanaa
